Esiintyvän artistin palkka tulee konserteista, mutta työn hedelmät eivät jakaudu tasaisesti. PMMP:n kaltaiset tunnetut yhtyeet myyvät loppuun Olympiastadionin, mutta monet pienemmät yhtyeet voivat soittaa useitakin keikkoja palkkiotta.

Yleisölle lipun hinta on riskitön sijoitus ja ostaja tietää saavansa rahoilleen vastinetta, varsinkin kun luvassa on ihana nostalgiatrippi. Konserttia järjestävälle taholle riski näyttäytyy myös melko pienenä, sillä liput PMMP:n paluukonserttiin myytiin loppuun jo ennakkoon.

Riskien ottaminen on alalla yleistä, mutta ei suinkaan aina näin kannattavaa.

Musiikkialalle tyypillinen tulomekanismi toimii niin, että järjestävä taho maksaa viulut tapahtuman tuotannosta ja punnitsee sen kannattavuutta. Mitä jää viivan alle, kun liput on myyty? Tunnettu yhtye voi melko huoleti ottaa riskin ja luottaa, että lipputulot ylittävät Olympiastadionilla soitetun konsertin järjestämiseen liittyvät kulut. Suurten nimien keikat myydään loppuun päivässä, joskus jopa tunneissa. Ihmiset haluavat olla osana kokemusta, jossa pääsevät todistamaan aikansa legendoja livenä.

Suurin osa artisteista ja muusikoista ei elä pelkästään musiikin tekemisellä. On tavallista, että muusikoksi kouluttautuneet käyvät myös muissa palkkatöissä, sillä musiikkialalla työskentelevistä vain viidennes saa kaikki tulonsa musiikin tekemisestä.

Epävarmuus on alan luonne, joka muusikon vain täytyy hyväksyä.

Muusikoksi kouluttautuvalle on tarpeen pohtia, miten paljon epävarmuutta on valmis kestämään. Sinfoniaorkesteriin soittajiksi päässeet muusikot työskentelevät orkesterissa mahdollisesti aina eläkeikään asti. Itsensä työllistävä muusikko taas pääsee puikkelehtimaan musiikin eri tyylilajien seassa kerryttämässä kokemusta, mutta ei välttämättä tiedä, missä tai kenen kanssa työskentelee tulevana vuonna. Suurempaan suosioon tähtäävän yhtyeen täytyy keikkailla paikallispubeissa ja klubeilla ilmaiseksi tai halvalla ja toivoa, että työ tuottaa ennen pitkää hedelmää. Suurempi menestys tarkoittaa suurempia palkkioita.

Orkesterimuusikon paikasta voidaan puhua muusikon lottovoittona, sillä Suomen muusikkojen liiton jäsenistä vain kolmasosa työllistyy sinfoniaorkesterissa. Sinfoniaorkesterissa soittavan muusikon riski työttömäksi jäämiselle on huomattavasti pienempi, kuin itsensä työllistävillä freelancereilla ja yrittäjillä, johon suurin osa liiton jäsenistä kuuluu. Tälle osalle työttömyysjaksot ovat osa alan luonnetta ja 23 prosenttia muusikoista onkin turvautunut työttömyysetuuteen.

Epävarmuus on alan luonne, joka muusikon vain täytyy hyväksyä.

Tuen saaminen ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista. Esimerkiksi Kela tai työllistymispalvelut eivät tunnista muusikon ammatin erityisominaisuuksia.

Muusikon on hyvä ylläpitää ammattitaitoaan harjoittelemalla myös työttömyysjaksoilla, sillä työvälineenä on huippuunsa hiottu motoriikka, jonka ylläpito vaatii jatkuvia toistoja. Vastaavanlaista ammattitaidon ylläpitoa odotetaan myös esimerkiksi kirurgilta tai huippu-urheilijalta. Muusikon harjoittelu voidaan kuitenkin tulkita te-viranomaisten toimesta työskentelyksi, eikä yhteiskunnan tukea elämiseen heru.

Luovilla aloilla käydään jatkuvaa keskustelua oman työn luonteesta ja arvosta. Yhtäältä musiikkialalla ymmärretään, että alan luonteelle ominaista ovat epävarmuus sekä ennalta-arvaamattomuus. Toisaalta järjestöt toimivat aktiivisesti muusikkojen aseman parantamiseksi. Muusikon työn arvo näkyy sen vaikutuksissa ihmisiin, sillä kulttuurikokemukset tuottavat ihmisille hyvinvointia.

Olen iloinen, että keikkoja löytyy monenlaisille kuulijoille. Olympiastadionilla mukana laulamisen sijaan viihdyn itse paremmin klubeilla ja kuppiloissa kuuntelemassa paikallisia pikkubändejä. Ei siksi että PMMP:ssä olisi jotain vikaa. Pidän vain siitä että ihmisiä on hieman vähemmän ja siitä, että esiintyjä on hieman lähempänä.

Analyysi pohjautuu Juho Viljasen haastatteluun, jossa hän kertoo muusikon työlle ominaisista piirteistä.