Tampereen Raholassa sijaitseva kolmikerroksinen talo vaikuttaa ulkoapäin aivan tavalliselta talolta. Talon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n toimitila, joka on monen kissan ensimmäinen turvasatama ennen uutta kotia. Toimitila vietti elokuussa 10-vuotissyntymäpäiväänsä.
Ovella vastaan leijailee kissanhiekan tuoksu, johon nenä tottuu nopeasti. Toimitilan keittiössä pyörii kolme vapaaehtoista, jotka ovat juuri lopettamassa kolmetuntista aamuvuoroaan. He siivoavat ja tiskaavat kissojen ruokakuppeja. Yhdistyksen puheenjohtaja, myös vapaaehtoisena toimiva Marko Kaitala ohjeistaa minua laittamaan sisätossut jalkaan hygieniasyistä.
Menemme huoneeseen, jossa majailee kahdeksan kissaa. Heti ovelta näen kiipeilypuun, jonka korkeimmalta tasolta musta kissa katselee minua uteliaana. Pienikokoinen Dolly on jo 14-vuotias, mutta ikäisekseen nuorekas. Se tapittaa kameraani herkeämättä, eikä säikähdä sen ääntä. Ihmettelen, miten kissat ovat niin rauhallisia eivätkä pelkää vierasta ihmistä. Kaitalan mukaan ne ovat tottuneet ihmisiin ja toisiinsa nopeasti.
– Illalla yhdeksän maissa kissoilla alkaa iltaralli, Kaitala sanoo, kun ihmettelen kissojen rauhallisuutta.
Dollyn lisäksi minulle esittäytyvät myös Kip ja Sima, jotka ovat luonnosta pelastettuja kissoja. Eniten yhdistykselle tulee kissoja nimenomaan villeistä, luonnossa elävistä kissalaumoista. Osa on kodinvaihtajia, joiden omistaja on syystä tai toisesta joutunut luopumaan lemmikistään. Joskus luopumiseen tarvitaan valvontaeläinlääkärin määräys, mutta useimmiten ihmiset ymmärtävät itse luopua lemmikeistään, kun eivät enää pysty huolehtimaan niistä.
Kissakriisi työllistää vapaaehtoisia
Tällä hetkellä yhdistyksen toimitiloissa on 23 kissaa, jotka odottavat pääsyä uuteen kotiin. Kissojen määrä kuitenkin vaihtelee paljon, joskus jopa viikon aikana. Toisinaan toimitiloihin ei tule kuukauden aikana yhtään kissaa, mutta joskus niitä voi tulla jopa viisitoista. Toimitilassa on yhteensä yhdeksän huonetta. Usean huoneen ansiosta esimerkiksi taudit ovat pysyneet onnistuneesti hallinnassa, kun kissat on saatu eristettyä toisistaan.
Yhdistyksellä on tällä hetkellä 33 vapaaehtoista hoitorinkiläistä, jotka hoitavat toimitilassa asuvia kissoja. Aamu- ja iltavuorot pyörivät arkena ja viikonloppuina. Lisäksi on 22 ensikotia, joissa asuu pelastettuja kissoja. Kissojen hoitamisen lisäksi vapaaehtoiset käyvät itse pelastamassa luonnossa vapaana eläviä kissoja.
Vapaaehtoistyö on henkisesti kuormittavaa, sillä pelastetut kissat ovat usein sairaita ja loukkaantuneita. Suomessa hylätään vuosittain yli 20 000 kissaa, ja ilman kotia ne ovat täysin luonnon armoilla. Kaikkein surullisimmista tapauksista Kaitala ei halua puhua.
– Pahimmat tapaukset kuitenkin lisäävät halua auttaa, hän sanoo.
Pirkanmaalla on valitettavasti useita tunnettuja, villejä kissalaumoja, joista Kaitala käyttää termiä populaatio. Suurimmissa populaatioissa on jopa sata kissaa, pienemmissä taas 10–20 yksilöä. Ilmiö on koko Suomen laajuinen, ja ongelmaan on herätty vasta viime vuosina. Suurinta osa pelastetuista kissoista voidaan auttaa, mutta populaatioiden purkaminen voi kestää kuukausia.
Kaitalan mukaan suurin haaste yhdistyksen toiminnalle on raha – tai pikemmin sen puute. Lahjoituksena tullutta ruokaa ja kissanhiekkaa riittää, mutta rahaa tarvitaan eläinlääkärilaskuihin ja vuokraan. Toimitila on yhdistyksen omistama, eivätkä korkojen nousu ja huono taloustilanne anna kenellekään armoa.
Kodittomia kissoja halutaan auttaa
Kodittomien kissojen auttaminen kiinnostaa ihmisiä. Ihmiset lahjoittavat kissanruokaa ja -hiekkaa sekä lisäravinteita, joille yhdistyksellä on jatkuva tarve. Kaitalan mukaan ihmiset lahjoittavat mielellään myös kankaita ja leluja.
Kaitala kokee, että eläinsuoja toimii hyvin vapaaehtoisten voimin. Hän kuitenkin toivoo, että yhteiskunta tukisi toimintaa enemmän ja tiedostaisi hylättyjen kissojen ongelmat paremmin. Kaitala haluaisi myös asenteiden muuttuvan kissoja kohtaan, jotta kissakriisi saataisiin ratkaistua.
Tänä vuonna yhdistys sai Tampereen kaupungilta 3 000 euron yleisavustuksen. Se voi tuntua suurelta summalta, mutta kissojen määrään suhteutettuna se ei riitä pitkään. Eläinlääkärikäynnit ja lääkkeet ovat kalliita, ja luonnosta pelastetuilla kissoilla on usein liuta terveysongelmia.
Tammelassa toimiva Maukula ry auttoi jokin aika sitten rahahuolten kanssa painivaa yhdistystä. Huonon taloustilanteen keskellä Kaitala kiittelee yhteistyön voimaa.
– Meille tuli useita kissoja, joiden hampaat olivat huonossa kunnossa, mutta emme pystyneet kattamaan eläinlääkärikuluja. Maukulalla oli parempi taloustilanne, ja he ottivat kissat meiltä, jotta ne saivat asianmukaista hoitoa.
Viimeiseksi käymme huoneessa, jonka asukit odottavat vielä rokotuksiaan ja ovat siksi eristettynä muista. Pikkuinen Josefiina tuijottaa minua viltin takaa epäillen, mutta sinitäplikäs Severi herää uteliaana tutkimaan saapumistani. Se tulee jalkoihini puskemaan ja hyppää lopulta Antonin viereen takaisin nukkumaan. Severi ja Anton ovat samasta populaatiosta ja sen vuoksi hyviä kavereita keskenään. Kun lähden huoneesta, ne käpertyvät toistensa viereen nokkaunille.
