Tilipäivä koittaa ja on aika tarkistaa, paljonko rahaa jää käteen verojen ja palkkapäivälle ajoitetun lainanlyhennyksen jälkeen. Mutta jääkö käteen myös muuta, henkistä pääomaa? Millaisin suurein sisäistä kokemusta punnitaan?
Tulevaisuudessa hyvinvointia ei mitata enää vain materiana ja talouden lukuina. Sitran Megatrendit 2023 –julkaisun mukaan hyvinvointikäsitys muuttuu painottuen entistä enemmän merkityksellisyyteen ja elämänlaatuun.
Kehitys on ollut nähtävissä länsimaisessa demokratiassa jo pitkään. 2000-luvulla onnellisuutta on tutkittu ja popularisoitu, samoin kaupallistettu. Mutta mitä enemmän onnea ja merkityksellisyyttä tuputetaan joka suunnasta, sitä vaikeammalta valintojen tekeminen tuntuu.
Työ ei ole vain keino ansaita leipä pöytään, työn täytyy olla merkityksellistä. Perhettä ei perusteta tavan vuoksi, vaan lasten hankkiminen on henkilökohtainen päätös. Olemme toisaalta suurten kysymysten äärellä, mutta etsimme vastauksia naurettavista suunnista. Janoamme yhteisöllisyyttä, mutta löydämme sen ämpäreiden jonottamisesta. Villiinnymme autonomisuuden kokemuksesta, kun päätämme, mitä ruokaa tilaamme pikaruokalähetiltä.
Vaikuttaa siltä, että nykyihminen on aika hakoteillä elämäntarkoituksen löytämisen suhteen.
Emme tarvitsisi enää yhtäkään elämäntaito-opasta, jos hyväksyisimme sen, että elämän mielekkyys löytyy perusasioista.
Kun elämä on jatkuvaa kamppailua ruoasta ja suojasta, merkityksellisyyden metsästäminen on toissijaista. Siksi minuuden kriisi on vauraissa länsimaissa aikamme epidemia. Emme joudu pelkäämään keripukkia, katovuosia tai aseistautuneita ristiretkeilijöitä, joten oman navan kaiveluun riittää rahkeita sekä rahaa.
Elämäntarkoituksen metsästäminen on hyvää bisnestä, ja perinteiset uutismediatkin ovat nähneet markkinaraon hyvinvointipuheessa. Meille tuotetaan valtavasti paitsi kokemuspuhetta myös asiantuntijatietoa siitä, miten meidän tulisi elää, jotta voisimme olla paras versio itsestämme ja suunnata katseemme kohti merkityksellisyyden satamaa.
Myös kirjojen julkaisijoilla on pitänyt kiirettä. Onnellisuudesta kirjoitettujen kirjojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla.
Herää kysymys, mihin tarvitsemme median tuputtamia lifestyle-juttuja, kirjakustantajien self help -invaasiota tai hyvinvointiguruiksi itseään tituleeraavien kursseja, joissa meitä opetetaan löytämään itsemme. Paljonko olemme valmiit maksamaan siitä, että joku muu kertoo, mitä meidän pitää elämällämme tehdä?
Onnellisuutta ja merkityksellisyyttä on pohdittu myös akateemisesti. Filosofi Frank Martela on tiivistänyt vastauksen suureen kysymykseen 192-sivuisessa kirjassaan “Elämän tarkoitus: suuntana merkityksellinen elämä”. Martelan viesti on, että ihmisen kannattaa tehdä itselleen tärkeitä asioita.
Kuulostaako liian yksinkertaiselta? Tutkijat ovat päätyneet myös monitahoisempiin ohjenuoriin. Onnellisuusprofessori Markku Ojasen 20 kohdan listan mukaan onnellisuuden perusedellytyksiin lukeutuvat muun muassa suurten kertomusten synnyttämä luotto elämän tarkoituksenmukaisuuteen, jokin päämäärä omassa toiminnassa sekä läheiset ihmiset. Erityisesti viimeksi mainittu.
Olipa kyse sitten perheestä, ystävistä tai harrastuskavereista, meidän kannattaa aktiivisesti etsiytyä omiemme pariin. Näin toteaa kirjailija ja toimittaja Emily Esfahani Smith, jonka mukaan merkityksellisyyden etsintä ei ole yksinäinen filosofinen tehtävä, vaan merkitys löytyy muista ihmisistä.
Mutta uskommeko, mitä meille sanotaan? Emme tarvitsisi enää yhtäkään elämäntaito-opasta, jos hyväksyisimme sen, että elämän mielekkyys löytyy perusasioista.
Eritoten meidän olisi syytä lopettaa peilin tuijottaminen onnea etsiessämme. Yhteisöllisyys on yksi onnellisuuden perusedellytyksiä, eikä katseen kääntäminen minusta meihin tekisi lainkaan huonoa meille yksilökeskeisen ajan kasvateille. Sitä paitsi kaipasimmehan koko pandemia-ajan yhdessä tekemistä. Taudinuhan väistyttyä olemme kummallisella tavalla unohtaneet tarpeemme kohdata muita ihmisiä ja jääneet vapaaehtoisesti poteroihimme. Mitä tapahtuisi olemisen tuskallemme, jos lähtisimme ulos tekemään asioita yhteisen hyvän eteen? Uskon, että jollei se vallan loppuisi, niin ainakin asettuisi mittasuhteisiin.
Jutussa on hyödynnetty lähteenä Martelan ja Jänisniemen teosta Elämän tarkoitus: suuntana merkityksellinen elämä (2020), Smithin, Koskelan ja Martelan teosta Merkityksellisyyden voima (2018) ja Markku Ojasen teosta Hyvän elämän rakennuspuut: pohdintaa hyvästä elämästä ja onnellisuudesta (2020).
Onko elämän merkityksellisyyden löytääkseen todella laitettava itsensä likoon vai löytyykö elämäntarkoitus arjen perusasioista? Kuuntele alta onnellisuusprofessori Markku Ojasen ajatuksia elämäntarkoituksen löytämisestä ajassamme.