”Eikö kirjahylly ole vähän katoavaa perinnettä?” kysyi eräs tuttavani, kun muutama vuosi sitten pohdin kirjahyllyn hankkimista uuteen asuntooni. Järkytyin, sillä olin pitänyt kirjahyllyä lähes sängyn veroisena oleellisena osana kotia.

Jäin pohtimaan, ovatko painetut kirjat ja niitä kannattelevat hyllymetrit tosiaan jo mennyttä maailmaa. Jos viimeaikaista kehitystä kirja-alalla on seurannut, tuttavani saattoi hyvinkin olla oikeassa.

Kirja-ala on murroksessa, ja yksi suurimmista muutoksista on ollut e- ja äänikirjojen suosion kasvu. Ne ovat monipuolistaneet lukemista, mutta samalla ajaneet painetun kirjan ja kirjailijat ahtaalle.

Kirjallisuudesta on tullut halpaa ja helposti saavutettavaa. Siinä missä ennen piti kävellä kirjakauppaan tai kirjastoon saadakseen haluamansa teoksen käsiinsä, nykyään valtava määrä kirjallisuutta on vain muutaman klikkauksen päässä. Lukijan kannalta tämä on tietysti positiivista. Suomi lukee 2023 -tutkimuksen mukaan merkittäviä syitä sähkökirjan valinnalle ovat sen hankinnan nopeus ja edullisuus.

Kirjastokin on vastannut kehitykseen, ja ensi vuonna Suomessa aukeaa kuntien yhteinen e-kirjasto. E-kirjaston tarkoituksena on tarjota kirjaston digitaaliset aineistot asiakkaiden käyttöön heidän asuinpaikastaan riippumatta.

E- ja äänikirjoja tarjoavat palvelut monipuolistavat lukemista ja tuovat kirjallisuuden ilosanomaa sellaisellekin, joka ei yleensä tarttuisi kirjaan. Nuorten heikko lukutaito ja vähäinen lukeminen ovat yhden jos toisenkin kahvipöydän kauhistelun aihe. Tähän ongelmaan sähköiset aineistot tuovat helpotusta.

Näyttöjen loistaessa sinistä valoa yötä päivää painettu kirja tuo hengähdystauon arjesta. Kirjan sivuilla on vain teksti ja tarina.

Toisaalta kärsijä tässä kehityksessä on kirjailija. Kirjallisuuden saatavuuden helppouden ja halpuuden myötä kirjailija saa entistä vähemmän rahaa työstään ja kirjailijan ammatista tulee rahallisesti entistä kannattamattomampi.

Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen totesi Helsingin Sanomien haastattelussa, että jos nykyisessä hallitusohjelmassa kaavailtu kirjan arvonlisävero nousee kymmenestä neljääntoista prosenttiin, valtiolle kilahtaa teoksesta enemmän rahaa kuin kirjailijalle. Myös äänikirjapalvelut verottavat kirjailijan kukkaroa: saadakseen saman summan kuin painetusta kirjasta, kirjailijan on myytävä äänikirjoja 6–10 kertaa enemmän.

Mitä muuta menettäisimme kirjailijan toimeentulon lisäksi, jos kaikki lukisivat kirjansa ruudulta tai kuuntelisivat ne kuulokkeista?

Painetun kirjan lukemiseen liittyy sellaista kehollisuutta ja käytäntöjä, joita ei saavuta sähkökirjaa lukemalla tai äänikirjaa kuuntelemalla. Painetun kirjan voi kokea lähes kaikilla aisteilla. Monelle painetun kirjan lukeminen on tapa irtautua arjesta ja nopeatempoisesta yhteiskunnasta. Anna Kajander käsittelee kansatieteen väitöskirjassaan kirjaa esineenä. Kirjan tuoksu, sivujen rapina ja niiden tunteminen käsissä ovat lukukokemusta tukevia elementtejä ja voivat auttaa lukijaa rauhoittumaan ja keskittymään lukemiseen. Fyysiseen kirjaan liittyy myös sellaisia käytäntöjä, joita sähkökirjoihin ei liitetä. Näitä ovat esimerkiksi mainitut kirjahyllyt, mutta myös kirjalliset tilat, kirjasto- ja kirjakauppakäynnit sekä kirjojen hankkiminen, säilyttäminen ja kierrättäminen.

Painetun kirjan tuomat aistikokemukset tuoksusta sivujen tuntuun ovat itsellenikin tärkeä osa lukemista. Näyttöjen loistaessa sinistä valoa yötä päivää painettu kirja tuo hengähdystauon arjesta. Kirjan sivuilla on vain teksti ja tarina. Ilmoitukset eivät hypi silmille, eikä kesken lukuhetken tee mieli selailla somea.

Sähkökirjat eivät siis muuta vain lukemista, vaan myös muita kirjoihin liitettyjä käytäntöjä yllättävän monelta elämän osa-alueelta.

Jos painettu kirja katoaisi, menettäisimme paljon. Lukuhetkiin ja fyysisiin kirjoihin voi liittyä paljon muistoja ja tunteita, kuten vanhemman lukemat iltasadut satukirjasta, hetket kirjaston hyllyjen välissä teoksia lehteillen ja ilo siitä, kun uutuuskirja polttelee laukussa tai kun kauan etsitty teos löytyy antikvariaatin hyllyltä.

Ei ole syytä olettaa, että painettu kirja katoaisi noin vain, mutta kirja-alan murros ja taloudelliset haasteet muuttavat painetun kirjan asemaa. Tilanteeseen tulisi havahtua ja ryhtyä toimenpiteisiin hallitusohjelmaa myöten, jotta painettu kirja säilyisi ja kirjailija saisi jatkossakin leivän pöytään.

Itse en ajattele painettujen kirjojen kuuluvan menneisyyteen. E-kirjoilla on paikka matkalaukussani ja kirjahyllyllä kodissani. Kirjahylly on oma pieni kirjastoni, josta löytyy aina mahdollisuus hengähdystaukoon arjesta.

Kirjahylly sai siis paikan asunnostani ja saa jatkossakin. Siinä määrin arvostan fyysisen kirjan tuomaa lukukokemusta ja kirjallisuuteen liittyvää kulttuuria.

Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja Juha Manninen kertoo haastattelussa, miten kirja-alan muutokset näkyvät kirjastoissa.