Onneksi se on nyt ohi. Turha autojen pärinä on edes hetken aikaa saastuttamatta ilmastoa.
Näin saattoivat ajatella jotkut, kun Formula 1 -kausi päättyi monen muun moottoriurheilusarjan tapaan viime viikonloppuna.
Kun urheilusta ja ilmastonmuutoksesta puhutaan samassa yhteydessä, demonisoidaan moottoriurheilu usein ylitse muiden. Se nähdään tyystin turhana energian tuhlauksena, joka ei kuulu 2020-luvulle.
Autot ovat helppo ilmastokritiikin kohde. Todellisuudessa kuitenkin esimerkiksi Formula 1 -sarjan päästöistä vain alle prosentti syntyy itse ajotapahtumista. Lisäksi moottoriurheilussa kehitetään ja testataan vihreämpiä vaihtoehtoja, joita voidaan hyödyntää myös tavallisessa liikenteessä. Formula 1:n tavoitteena onkin käyttää täysin uusiutuvaa polttoainetta vuoteen 2026 mennessä.
Moottoriurheilun kritiikki on toki jokseenkin aiheellista, sillä sarjojen hiilijalanjälki on suuri. Tämä ei kuitenkaan johdu autoista vaan matkustamisesta. F1:n laskelmien mukaan peräti 73 prosenttia sarjan ilmastopäästöistä aiheutuu matkustamisesta. Henkilökuntaa ja kalustoa lennätetään ympäri maailman ilman kunnollista logistista suunnittelua. On arvioitu, että F1 voisi vähentää hiilijalanjälkeään alle puoleen, mikäli se suunnittelisi kilpailukalenterinsa järkevämmin.
Onko moottoriurheilu lopulta ylivoimaisesti pahempi kuin muut lajit?
Eipä oikeastaan.
Monelle suomalaiselle rakas laji, jääkiekko, on myös kaukana hiilineutraalista. Jääkiekossa pelaaja tarvitsee enemmän varusteita kuin yleensä palloilulajeissa. Varusteethan eivät tunnetusti valmistu tyhjästä vaan vaativat paljon valmistusmateriaaleja sekä energiaa.
Lisäksi jäähalli on suorituspaikkana hyvin poikkeuksellinen ja kuluttaa runsaasti energiaa. Hallin valaistus, ilmanvaihto sekä lämmittäminen nielevät resursseja. Jään ylläpitäminen pelattavassa kunnossa sekä harjoituksia että pelejä varten vie sähköenergian lisäksi paljon vettä ja on näin suuri energiasyöppö.
Jääkiekkoliiga NHL julkaisi ensimmäisen kestävän kehityksen raportin vuonna 2014. Seuraavasta, vuoden 2018 raportista selviää, että sarjan hiilijalanjälki yhden kauden aikana oli 38 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Se on vain hieman vähemmän kuin koko Suomen vuoden päästöt.
Vaikka hallien ylläpitoon kuluu paljon energiaa, on muistettava, että Pohjois-Amerikassa pelattavassa sarjassa joukkueet matkustavat käytännössä aina lentokoneella. Lentäen matkustaminen on isoin osa minkä tahansa urheilusarjan hiilijalanjäljestä.
Onneksi Suomessa joukkueet matkaavat maateitse eivätkä, ainakaan yleensä, lennä. Toisaalta eivät Ilveksen tai Tapparan bussimatkatkaan ole täysin päästöttömiä.
Liikkuvuuden ongelmaan ei syyllisty vain moottoriurheilu vaan kaikki kansainväliset ja jotkut kansallisetkin sarjat.
Entä maailman suosituin laji jalkapallo, jonka pelaamiseen tarvitaan vain pallo? Eikö se kuitenkin ole melko vihreä urheilulaji?
Tavallaan, mutta lopulta vihreää on vain nurmikko.
Kuten jääkiekossa myös jalkapallossa stadionit kuluttavat energiaa. Sitä tarvitaan esimerkiksi nurmen kasteluun ja pelikentän valaisuun.
Rahan perässä juokseminen on tuonut jalkapallolle uusia ilmastohaasteita. Kansainvälisiä turnauksia varten pelistadioneita joudutaan rakentamaan tyhjästä. Tutkijat ovat arvioineet Qatarin MM-kisojen hiilijalanjäljen olleen jopa 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Se on hieman yli neljäsosa NHL:n koko kauden hiilijalanjäljestä – ja syntynyt vain yhden tapahtuman aikana.
Kyseenalaista on myös se, tarvitseeko kansainvälisiä turnauksia ylipäätään järjestää useassa eri maassa. Edelliset jalkapallon EM-kisat pelattiin peräti 11:ssä eri maassa. On sanomattakin selvää, että siitä aiheutui tarpeettomia lentomatkoja. Britannian yleisradioyhtiö BBC laski, että eniten lentokilometrejä keränneen Sveitsin joukkueen kulkema matka vastasi kahta edestakaista lentoa Lontoosta New Yorkiin!
Tietenkään päästöt eivät rajoitu vain urheilijoihin, toimihenkilöihin tai suorituspaikkaan. Yleensä tapahtumissa on paikalla myös yleisö. Monissa tapauksissa yleisö saapuu paikalle toiselta paikkakunnalta, kenties jopa toisesta maasta. Niin ikään yleisön majoitus, syöminen ja juominen kasvattavat tapahtuman hiilijalanjälkeä roimasti.
Urheilusta ja urheilutapahtumista vaikuttaisi syntyvän päästöjä ihan lajista riippumatta. Matkustaminen ja liikenne ovat ylivoimaisesti suurin yksittäinen päästölähde. Tähän liikkuvuuden ongelmaan ei syyllisty vain moottoriurheilu vaan kaikki kansainväliset ja jotkut kansallisetkin sarjat.
Kun seuraavan kerran pahoitat mielesi siitä, että F1-autot ajavat radalla tai ralliautot jylisevät Suomen metsissä, mieti hetki. Ovatko autot kuitenkaan perimmäinen ongelma? Kritisoitko vain, koska autot ovat helppo kritiikin kohde?
Mikään urheilu kun ei oikein voi toistaiseksi olla täysin hiilineutraalia.
Jutussa on hyödynnetty vastuullisuusasiantuntija Jaana Helmisen haastattelua. Kuuntele alta, mitä Helminen kertoo urheilutapahtumien ilmastopäästöistä ja vapaaehtoisista ilmastoteoista.