Urheilun pitää olla reilua ja jokaiselle tulee taata oikeudenmukaiset lähtökohdat kilpailuun. Tämä on yksi urheilun tärkeimmistä arvoista, jonka pitää toteutua. Tai näin ainakin halutaan ajatella.
Totuus on kuitenkin se, että jokaisella urheilijalla on erilaiset sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuurilliset lähtökohdat. Lisäksi urheilijoilla on luonnollisia biologisia poikkeavuuksia, joista voi olla suuri etu kilpailussa.
Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi monilla koripalloilijoilla ja lentopalloilijoilla on geneettinen poikkeama, joka aiheuttaa keskimääräistä runsaampaa pituuskasvua. Hiihtäjä Eero Mäntyrannalla taas oli luontaisesti huomattavan korkeat hemoglobiiniarvot geenimutaation takia, mikä mahdollisti hänelle normaalia tehokkaamman hapenkuljetuksen. Kaikkien aikojen menestyneimmän uimarin Michael Phelpsin keho taas oli monella osa-alueella poikkeuksellinen, mikä tarjosi hänelle merkittävän kilpailuedun.
Vaikka urheilijan lähtökohtiin vaikuttavat monet tekijät, mihinkään muuhun ei keskitytä niin paljon kuin sukupuolen tuomaan etuun. Viime vuosina eniten keskustelua on herättänyt etenkin trans- ja intersukupuolisuuden tuoma mahdollinen kilpailuetu naisten sarjoissa.
Transsukupuolisen ihmisen sukupuoli-identiteetti ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Intersukupuolisella ihmisellä taas on luonnostaan variaatioita, joissa sukupuolitetut piirteet, kuten kromosomit, sukuelimet tai hormonitoiminta eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset.
Trans- ja intersukupuolisten urheilijoiden osallistuminen naisten sarjoihin on herättänyt kiivasta keskustelua ja huolta urheilupiireissä. Ihmisten huolestumiselle löytyy kuitenkin yksinkertainen selitys, jos tarkastellaan naisten urheilun historiaa.
1900-luvulle asti naisilla ei ollut asiaa olympialaisiin, sillä pitkään ajateltiin, etteivät naiset sovi urheiluun. Kun naiset pääsivät vihdoin osallistumaan huippu-urheiluun, haluttiin naisten menestyminen urheilussa taata luomalla naisille oma sarja, sillä miehillä tiedettiin olevan suurimmassa osassa lajeista huomattava kilpailuetu erilaisten fysiologisten ominaisuuksien vuoksi.
Naisten urheilu on kehittynyt valtavan paljon eteenpäin varsin nopeassa ajassa naisurheilijoiden taisteltua yhtäläisten oikeuksien ja mahdollisuuksien puolesta. Työtä on kuitenkin vielä paljon tehtävänä, sillä naisilla on edelleen heikommat edellytykset rakentaa huippu-urheilijan uraa kuin miehillä.
Oikeudenmukaisten ratkaisujen saavuttaminen vaatii uutta luotettavaa tutkimustietoa sekä avointa tieteeseen perustuvaa keskustelua.
2000-luvulla olympialaisissa on nähty ensimmäisiä trans- ja intersukupuolisia naisurheilijoita naisten sarjassa, mikä on herättänyt huolen naisten urheilun tulevaisuudesta. Naisten sarjan reilut lähtökohdat on kuitenkin pyritty turvaamaan välillä hyvin epäinhimillisin keinoin, ja huoli ihmisoikeuksien toteutumisesta on nostanut päätään.
Kansainväliset lajiliitot noudattivat vuoteen 2021 asti Kansainvälisen olympiakomitean linjausta, jonka mukaan kelpoisuuden naisten sarjassa määritteli yksin testosteronitaso. Testauksen kerrottiin kohdistuvan naisurheilijoihin, joiden ylivoimaiset suoritukset aiheuttivat epäilyksen siitä, kilpailiko urheilija oikeassa sarjassa.
Sukupuolentestaus kohdistui usein kuitenkin urheilijoihin, joiden ulkomuoto ei vastannut länsimaista kuvaa normaalista naisen kehosta. Sukupuolen testauksessa haaviin jääneitä urheilijoita vaadittiin laskemaan heidän luonnostaan korkeaa testosteronitasoa epäluonnollisin lääketieteellisin keinoin.
Eteläafrikkalainen juoksija Caster Semenya valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Kansainvälisen yleisurheiluliiton määräyksistä, joiden mukaan hänen on alennettava testosteronitasonsa keinotekoisesti, jotta hän voi osallistua kansainvälisiin kilpailuihin naisten sarjassa. Semenya kieltäytyi hoidosta eikä voinut siksi osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Tuomioistuin katsoi, että yleisurheiluliitto oli rikkonut syrjintäkieltoa ja loukannut Semenyan oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen.
Kansainvälinen olympiakomitea julkaisi 2021 marraskuussa uuden linjauksensa trans- ja intersukupuolisten urheilijoiden kilpailuoikeuksien määrittelemisestä. Linjauksen tarkoituksena oli nostaa ihmisoikeuslähtökohta paremmin esille ja lisätä inkluusiota.
Kansainvälinen olympiakomitea määritteli linjauksessaan kymmenen periaatetta, joiden avulla lajiliitot voivat rakentaa lajiin sopivat kelpoisuusvaatimukset. Yleinen testosteronirajoitus poistui ja vastuu kelpoisuusvaatimusten määrittelystä siirrettiin lajiliitoille.
Suomen olympiakomitean yhteiskuntasuhteiden erityisasiantuntija Karoliina Ketolan mukaan lajiliitot ovat tehneet linjauksesta hyvin erilaisia tulkintoja, eikä kehitys ole mennyt siihen suuntaan, mitä Kansainvälinen olympiakomitea toivoi. Uuden linjauksen jälkeen joidenkin lajiliittojen politiikka trans- ja intersukupuolisten urheilijoiden suhteen on entisestään tiukentunut.
Kansainvälisen olympiakomitean linjauksen mukaan ei pitäisi olettaa, että transsukupuolisella urheilijalla on automaattisesti epäreilu etu naisten sarjassa. Linjauksen mukaan kelpoisuusvaatimusten tulisi perustua vankkaan vertaisarvioituun tutkimukseen. Tästä huolimatta esimerkiksi Kansainvälinen yleisurheiluliitto ja uimaliitto ovat sulkeneet transnaiset käytännössä kokonaan pois naisten sarjasta. Liitot ovat päättäneet ottaa tiukemman linjan varmistaakseen naisten urheilun reiluuden vankan tutkimustiedon vielä puuttuessa.
Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki kieltävät sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Reilun pelin periaate on laitettu nyt ihmisoikeuksien edelle, vaikka tiedämme, että täysin reiluja lähtökohtia ei tulla urheilussa ikinä saavuttamaan.
Oikeudenmukaisten ratkaisujen saavuttaminen vaatii uutta luotettavaa tutkimustietoa sekä avointa tieteeseen perustuvaa keskustelua. Urheilun binäärinen sukupuolijako täytyy myös pystyä kyseenalaistamaan, jotta sukupuolivähemmistöihin kuuluvat urheilijat pääsevät jatkossa kilpailemaan sukupuoltaan vastaavassa sarjassa.
Jokaisella urheilijalla tulisi olla oikeus määritellä itse sukupuolensa ja osallistua urheiluun identiteettinsä mukaisesti. Samalla ratkaisujen pitäisi olla sellaisia, että ne eivät heikennä naisten urheilua.
Kuuntele alta Suomen olympiakomitean yhteiskuntasuhteiden erityisasiantuntijan Karoliina Ketolan haastattelu, jossa käsitellään sukupuolivähemmistöjen asemaa huippu-urheilussa.