Ystäväni sai syksyllä diagnoosin yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä. Diagnoosi oli odotettavissa ja toivottu, mutta se sai silti hänet ajattelemaan omaa minäkuvaansa. Hän oli helpottunut siitä, että sai selityksen joillekin piirteilleen, jotka eivät tuntuneet ”normaaleilta”.

Ystäväni ei suinkaan ole ainut, kenelle on lähiaikoina annettu psykiatrinen diagnoosi. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan yhä useampi suomalainen nuori on saanut psykiatrisen diagnoosin koronapandemian jälkeen. Tampereen yliopiston yliopistotutkija Anneli Kylliäisen mukaan myös neuropsykiatristen diagnoosien, kuten ADHD:n ja autismikirjon häiriöiden määrä on kasvanut. Ulkopuolisille diagnoosit tuntuvat vain leimoilta, joita painetaan ihmiseen, mutta niiden saajille merkitys on suurempi.

Itsetutkiskelu ja itsensä määrittely ovat nyt pinnalla, ja diagnosoitavaksi hakeudutaan enemmän kuin koskaan. Sosiaalisen median avulla tietoisuus eri mielenterveydenhäiriöistä ja neuroepätyypillisyyksistä on levinnyt, mikä on hyvä asia. Uskon, että se lievittää stigmaa ja helpottaa avun hakemista. Yle julkaisi maaliskuussa 2023 Kirjolla-realitysarjan, jossa seurataan neljän autismikirjolla olevan ihmisen arkea. Ohjelma on saanut kritiikkiä, mutta myös kiitosta siitä, että autismi on nostettu julkiseen keskusteluun.

Diagnooseista puhutaan siis enemmän ja tietoisuus niistä on lisääntynyt. Tämä on mielestäni normalisoinut mielenterveysongelmia ja neuroepätyypillisyyttä koskevaa keskustelukulttuuria, sillä harvemmin enää hätkähdetään, jos joku mainitsee ruokapöydässä saamastaan diagnoosista. Kun tietoa leviää, on omat ongelmat myös helpompi tunnistaa. Kylliäisen mukaan oman viiteryhmän löytämisellä on iso rooli identiteetin muovautumisessa. Kun löytää ihmisiä, keillä on samantyylistä ajattelua voikin huomata, että tällaista myös on ja se on ihan “normaalia”. Ilman diagnoosia saattaa ihmisellä olla voimakas ulkopuolisuuden tunne, joten kun saa sille jonkun nimen ja selityksen, voi se olla todella voimaannuttavaa identiteetille ja psyykkiselle hyvinvoinnille.

Diagnoosilla on kokonaisvaltainen vaikutus identiteettiin ja ihmiseen. Identiteettiin sisältyy käsitys omista arvoista, päämääristä ja yksilöllisyydestä. Se vastaa kysymykseen kuka minä olen. Vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan diagnoosi voi tarjota helpotusta ja itseymmärrystä erityisesti niille, joiden mielenterveyden haasteita on ennen sivuutettu tai vähätelty. Diagnoosi antaa validaation tunnetta: koetut tunteet otetaan totena ja ongelmat tiedostetaan. Ystäväni saama psykiatrin diagnoosi vahvisti hänen minäkäsitystään ja auttoi häntä ymmärtämään itseään.

Sen lisäksi, että diagnoosi muovaa merkittävästi identiteettiä, on sillä myös olennainen tehtävä avun saamisen kannalta. Kansaneläkelaitoksen sivuilla kerrotaan, että saadakseen korvausta esimerkiksi kuntoutukseen tai lääkkeisiin täytyy olla lääkärin todistus sairaudesta. Erityisesti psykoterapia kuntoutuksena on kallista, joten lääkärin lausunto tuntuu varmasti etenkin opiskelijalle välttämättömältä. Anneli Kylliäisen mukaan diagnoosi on tärkeä meidän palvelujärjestelmämme takia, sillä ilman sitä apua ei saa. Sen lisäksi se mahdollistaa juuri oikeanlaisen hoidon saannin.

Diagnosointi on tärkeää, mutta sillä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia ihmiseen. Vaikka mielenterveysongelmien tuoma stigma ei ole enää tätä päivää, on diagnoosin tuoma leima silti asia, joka herättää huolta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan mielenterveyshäiriöihin liittyvä stigma ja syrjintä on vähentynyt, mutta silti noin joka kymmenes suomalainen kokee epämukavuutta tai pelkoa kohdatessaan mielenterveydenhäiriötä sairastavan ihmisen. THL tuo esille myös sisäistetyn stigman, millä tarkoitetaan havaitun stigman muuttumista sisäiseksi käsitykseksi omasta itsestä ja omista mahdollisuuksista. Siihen liittyy myös usein voimakasta häpeän ja osaamattomuuden tunnetta. Tällöin diagnoosi vaikuttaa identiteettiin negatiivisella tavalla ja voi johtaa jopa syrjintään.

Diagnoosi voi tarjota helpotusta ja itseymmärrystä erityisesti niille, joiden mielenterveyden haasteita on ennen sivuutettu tai vähätelty.

Onneksi olemme jo päässeet monta askelta eteenpäin siitä aikakaudesta, kun mielenterveysongelmia ja neuroepätyypillisyyksiä kauhisteltiin ja terapiaan hakeutumista pidettiin erikoisena. Vaikka diagnoosien yleistyminen huolestuttaa asiantuntijoita, kertoo se mielestäni myös siitä, että apua uskalletaan nykyään hakea matalammalla kynnyksellä.

Ymmärrän, että diagnoosin mukana tuleva leima saattaa kuormittaa. Diagnoosin saaminen voi kuitenkin parhaimmillaan olla eheyttävää ja omaa identiteettiä vahvistavaa. Mutta ennen kaikkea on tärkeä muistaa, ettei se määritä ihmistä kokonaan – jos ollenkaan.

Jutussa on hyödynnetty yliopistotutkija Anneli Kylliäisen haastattelua. Kuuntele tästä, mitä ajatuksia Kylliäisellä on diagnoosin vaikutuksesta ihmiseen ja miten autismikirjon häiriö tulisi ottaa huomioon ympäristössä.