Mitä yhteistä on Aku Hirviniemellä ja Severi Lahtisella?

Julkisen ammattinsa lisäksi he ovat tuomittuja seksuaalirikollisia.

Tänä syksynä jääkiekkoilija Severi Lahtinen tuomittiin raiskauksesta kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Lahtinen julkaisi Instagramissa videon, jossa hän kertoo oman versionsa tapahtumista ja vakuuttaa syyttömyyttään. Päivitys on kerännyt tuhansia tykkäyksiä ja yli 800 000 näyttökertaa. Lahtista puolustettiin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa esimerkiksi käyttämällä tunnistetta #freeseve.

Kampanjassa oli mukana muun muassa artisti Poju, oikealta nimeltään Pasi Heinonen, joka ei ainoastaan puolustanut Lahtista, vaan käytti raiskauksen uhrista todella alatyylistä kieltä.

Myötätuntoa keräsi myös näyttelijä Aku Hirviniemi, joka sai tuomion kahden alaikäisen tytön seksuaalisesta ahdistelusta vuonna 2020. Hirviniemi nousi uudelleen otsikoihin tämän vuoden marraskuussa lähetettyään epäasiallisia viestejä useille naisille. Hirviniemi pyysi asiaa anteeksi Instagramissa ja keräsi julkaisuunsa yli 1 200 kommenttia, joista suuri osa on tsemppiviestejä ja kannustavia sydämiä.

Julkisuuden henkilöiden tekemät seksuaalirikokset herättävät ihmisissä vihaa ja epäuskoa. Toisaalta moni myös kokee tarvetta puolustaa tekijöitä ärhäkästi. Seksuaalirikoksista tuomittujen julkisuuden henkilöiden puolustaminen julkisesti on yleistyvä ilmiö erityisesti sosiaalisen median myötä.

Ilmiötä voidaan selittää parasosiaalisen suhteen avulla. Se tarkoittaa yksipuolista suhdetta, jossa kuvittelemme tuntevamme esimerkiksi mediasta tutun julkisuuden henkilön. Tällainen henkilö saattaa tuntua jopa ystävältä, vaikka emme oikeasti tunne häntä lainkaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtavan tutkijan Taina Laajasalon mukaan julkisuuden henkilöt ovat usein ihailtuja ja jopa idolisoituja. Tällaiseen henkilöön on vaikea yhdistää rikollista toimintaa tai edes minkäänlaisia kielteisiä piirteitä. Lisäksi koemme yhteenkuuluvuutta muiden samaa julkisuuden henkilöä ihailevien kanssa. Emme halua puolustaa ainoastaan ihailun kohdetta vaan myös ryhmää, johon kuulumme. Tutkimuksen mukaan suhtaudummekin julkisuuden henkilöiden skandaaleihin myönteisemmin, mikäli olemme jo ennen skandaalia seuranneet tai ihailleet heitä.

Laajasalon mukaan pidämme julkisuuden henkilöitä usein “hyvinä tyyppeinä”. “Koko kansan Aku” ja “maailman reiluin kaveri Severi”. Olemme luoneet mielessämme tietynlaisen kuvan, emmekä usko heidän kykenevän tekemään pahaa. Uskomme, että “hyvä tyyppi” ei voi tehdä seksuaalirikosta.

Tällaisia uskomuksia raiskauksista ja seksuaalirikoksista kutsutaan raiskausmyyteiksi. Ne pitävät yllä stereotypioita ja lisäävät uhrien häpeää. Seksuaaliseen väkivaltaan ja raiskauksiin liittyy myyttejä esimerkiksi siitä, millaisessa tilanteessa väkivaltaa tapahtuu ja millaisia tekijät ovat. Ylläpidämme raiskausmyyttejä ajattelemalla, että “hyvältä tyypiltä” vaikuttava julkisuuden henkilö ei voi tehdä seksuaalirikoksia.

Ylläpidämme raiskausmyyttejä ajattelemalla, että “hyvältä tyypiltä” vaikuttava julkisuuden henkilö ei voi tehdä seksuaalirikoksia.

Seksuaalirikoksesta ilmoittaminen on uhrille jo itsessään traumaattista ja raskasta. Tekijän julkinen puolustaminen ei edesauta uhrin asemaa, vaan kasvattaa Laajasalon mukaan entisestään psyykkistä taakkaa. Esimerkiksi Severi Lahtisen tapauksessa kampanja ei keskittynyt ainoastaan Lahtisen puolustamiseen vaan myös uhrin haukkumiseen.

Seksuaalirikoksista vaikeneminen tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun vaarana on joutua tekijän puolustuskampanjan hampaisiin. Rikoksen uhrin ainoa prioriteetti tulisi olla tapahtuman käsittely ja toipuminen, ei julkisen ajojahdin kestäminen.

Kuuntele alta oikeuspsykologian dosentin ja THL:n johtavan tutkijan Taina Laajasalon ajatuksia aiheesta.