“Ympäristö on yksi maailman puhtaimmista. Ilma on raikasta ja tunturipuroista ja järvistä voi juoda vettä täysin huoletta. Kaiken kaikkiaan täydellinen paikka siis.”
“Kunnioitamme lapin luontoa ja kulttuuria.”
Edelliset lauseet ovat poimintoja kahden lappilaisen yrityksen verkkosivuilta. Näin Kakslauttanen Arctic Resort ja Hullu Poro kuvailevat yrityksiään, arvojaan ja suhdettaan luontoon.
Edellä mainittuja yrityksiä yhdistää muukin kuin ympäristöstä kauniisti puhuminen: laittoman kaatopaikan pitäminen ja yrittäjän tuomio ympäristön turmelemisesta.
Ympäristön turmelemisella tarkoitetaan sitä, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, muuta vastaavaa ympäristön haitallista muuttumista, roskaantumista tai vaaraa terveydelle. Vuosina 2013–2018 Kakslauttasessa rakennusjätettä oli haudattu valtion maille ja poltettu savuna ilmaan jätemaksujen välttämiseksi. Tuomioista huolimatta rakennusmateriaalit lojuvat edelleen luonnossa. Hullu Poron omistajan Päivikki Palosaaren omistamalle kiinteistölle tuotiin jätteitä ilman vaadittavaa ympäristölupaa sekä siellä ja toisella kiinteistöllä poltettiin jätteitä. Rikollinen toiminta jatkui vuodesta 2003 vuoteen 2015.
Eivätkä nämä tapaukset ole valitettavasti ainoita kaltaisiaan. Poliisin vuoden 2022 ympäristökatsauksesta selviää, että vuonna 2021 Suomessa kirjattiin 447 ympäristörikosta. Todellisuudessa luku on vielä paljon suurempi, sillä kyse on piilorikollisuudesta ja ympäristörikosten tunnistaminen ja paljastaminen on haastavaa.
Ympäristörikokset ovat maailmanlaajuisesti hyvin merkittävä rikollisuuden muoto, ja ympäristörikollisuutta pidetään taloudellisesti jopa yhtä suurena kuin huumerikollisuus. Yleisin motiivi niiden tekemiseen onkin taloudellinen hyöty, jota ei olisi mahdollista saavuttaa ilman rikosta. Ympäristö- ja talousrikollisuus kietoutuvat siis toisiinsa. Suomessa vakavimmissa ympäristörikoksissa puhutaan jopa miljoonien eurojen taloudellisesta hyödystä.
Usein ympäristörikosten takana on jokin yritys, ja teot ovat suunniteltuja tekoja tai laiminlyöntejä. Kuten edellä mainituissa tapauksissakin käy ilmi, jotkut yritykset ovat myös taloudellisesti menestyneitä. Pistääkin pohtimaan, miten kolmen miljoonan tuloksella ei ole varaa hoitaa jätehuoltoa asianmukaisesti.
Entä, jos huskysafarien sijaan turistit vietäisiinkin laittomalle kaatopaikalle parin kilometrin päähän majoituksesta? Kiiltokuva ihmemaasta murentuisi pahemman kerran.
Ympäristörikosten uhreja voi olla vaikeampi nimetä, mutta selvää on, että ympäristölle aiheutuvat haitat voivat olla mittavia ja peruuttamattomia. Etenkin, kun rikos tapahtuu arktisella alueella, missä luonto on erityisen herkkää. Kylmän lämpötilan takia hajotustoiminta on hitaampaa ja orgaaninen maakerros ohut. Tietoa siitä, kuinka kauan toipuminen arktisessa ympäristössä kestää, ei ole.
Laittoman jätteen hävityksen myötä maaperään imeytyneet haitalliset aineet, kuten nikkeli ja lyijy päätyvät lopulta myös meidän verenkiertoomme. Jätteiden polttamisessa syntyy uusia yhdisteitä, joita ei jätteessä alun perin ollut. Polton yhteydessä saattaa syntyä esimerkiksi supermyrkkyjä, kuten dioksiineja ja furaaneja. Lapissa on normi, että tunturipuroista voi juoda huoletta vettä, mutta pohtisin kaksi kertaa ennen kuin nauttisin vettä luonnosta tiettyjen alueiden läheisyydessä.
On järjetöntä ajatella, kuinka matkailumarkkinoilla maailman puhtaimmalla luonnolla ratsastavat yrittäjät tuhoavat luontoa tahallaan ja täysin välinpitämättömästi. Ympäristön arvoa ei voi mitata rahassa eikä sitä, että he pilaavat samalla kaikkien elinkeinon ja elinympäristön − ennemmin tai myöhemmin. Tietämättömät turistit ihastelevat onnellisena revontulia, puhdasta lunta ja poroja. Entä, jos huskysafarien sijaan turistit vietäisiinkin laittomalle kaatopaikalle parin kilometrin päähän majoituksesta? Kiiltokuva ihmemaasta murentuisi pahemman kerran.
Luonto on Lapissa niin elinkeino kuin hyvinvoinnin lähde ja ennen kaikkea osa arkea. Se on arvokasta perintöä kaikille suomalaisille, ja sitä tulisi kohdella sen mukaisesti. Harvinaislaatuinen luontomme on uhan alla. Varsinkin jos yrittäjät turmelevat ympäristöä säännönmukaisesti ja, mikä pahempaa, täysin tietoisesti.
Itsekin Lapissa aika ajoin asuvana tiedän, miten tärkeä luonto ympärillä on. Vielä pystymme ihailemaan Lapin koko kauneutta ja saamaan elantomme luontomatkailusta, mutta mitä jää jäljelle, kun ruskan värittämän varvikon, tykkylumisten puiden ja villinä kulkevien eläinten tilalla onkin vain saastunutta maata?
Jutussa on hyödynnetty lähteenä Uskomattomat ympäristörikokset -dokumenttia (2023) ja rikoskomisario Riku Lindqvistin haastattelua.
Mitä ympäristörikokset oikein ovat ja miksi niitä tehdään? Kuuntele alta ympäristörikostorjunnan koordinaattori, rikoskomisario Riku Lindqvistin haastattelu.