Huone on kuin kissojen paratiisi. Seinille on kiinnitetty tasoja ja vanhasta kirjahyllystä on tuunattu kiipeilypuu. Kissoja ei kuitenkaan näy missään.

Sohvan takana pienessä rykelmässä on suurisilmäisiä kissanpentuja ja yksi isompi kissa.

Pennut ovat Suvi Marjamäen hoidossa. Kissat loukutettiin Huittisissa ja ovat Marjamäen luona luovutusikään saakka. Marjamäki toimii sijaiskotina ystävänsä omistamalle Kiikoisten löytöeläinpalvelulle.

Marjamäki ei osaa sanoa, mikä sai hänet haluamaan sijaiskodiksi ja milloin. Siitä on ehkä 10 vuotta. Rakkaus eläimiin ja kiinnostus eläinoikeuksiin on kuitenkin alkanut jo lapsuudessa.

– Se on oikeastaan vähän surullinen tarina. Kävin lähinavetassa hoitamassa lehmiä ja siellä oli myös kissoja. Yhdellä kissalla oli silmät todella tulehtuneet, mikä jäi vahvasti mieleen.

Suvi Marjamäki toivoi myös kotiin kissoja. Pentuja tulikin kaksi, mutta ne pääsivät lisääntymään.

– Niitä pentuja jouduttiin sitten lopettamaan ampumalla. Se oli todella traumaattista.

Kissakriisissä näkyy eläinten välinen epätasa-arvo

Suvi Marjamäen nuoruudessa eläinten oikeudet eivät juurikaan olleet esillä, mutta siihen on tullut viime vuosikymmeninä parannusta. Kuitenkin viime vuosina kissakriisi on puhuttanut paljon. Marjamäen mukaan se ei ole uusi ilmiö, vaan siitä ollaan vain enemmän tietoisia kuin 40 vuotta sitten.

Kissakriisissä leikkaamattomia kissoja hylätään luontoon, jossa ne lisääntyvät vapaasti. Tällöin syntyy kissapopulaatioita eli villiintyneitä kissalaumoja. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan kissapopulaatioiden määrä on viime vuosina kasvanut.

– Kissojen ja koirien asema on hyvin erilainen. Kissojen annetaan kulkea vapaasti luonnossa, koirien ei. Mikään kesyyntynyt lemmikkieläin ei pärjää yksin luonnossa.

Metsästyslain mukaan koira pitää olla ulkona kytkettynä maaliskuusta elokuuhun. Vapaana koira saa liikkua vain omistajan pihalla tai koiralle tarkoitetulla alueella.

Suvi Marjamäen mielestä lakien pitäisi koskea yhtä lailla kissoja. Se miten asiat on ennen tehty ei tarkoita tavan olevan oikea.

– Nykyään on niin paljon liikennettä ja kaikenlaisia muita vaaroja, ettei kissan ole turvallista liikkua ulkona vapaana.

Hänen mukaansa kissakriisissä kiteytyy ihmisen välinpitämättömyys eläimiä kohtaan.

– Jos ihmiset ihan tosissaan välittäisivät eläimistä, ei meillä olisi kissakriisiä.

Sijaiskotitoiminta on hyvä tapa auttaa

Suvi Marjamäki pohtii, ovatko ihmiset nykyään parempia eläimille kuin ennen. Kun katsoo esimerkiksi lihateollisuutta ja eläinten jalostusta, eläimiin kohdistuva julmuus näyttää vain muuttaneen muotoaan. Se on usein myös piilotettua. Kissakriisi ei siis ole mikään ihme.

Mitä kissakriisin hyväksi voisi tehdä?

Marjamäki suosittelee sijaiskotitoimintaa kaikille siitä kiinnostuneille ja eläinsuojeluyhdistysten auttamista muilla tavoin. Hän myös rohkaisee kysymään suoraan eläinsuojeluyhdistyksiltä, tarvitaanko siellä apua. Järjestöt pyörivät vapaaehtoisten voimin.

Sijaiskotina tarvitsee sitoutua eläimeen viikosta muutamaan kuukauteen. Kustannukset menevät eläinsuojeluyhdistyksen piikkiin. Sijaiskotina olemisesta ei saa palkkaa, mutta Marjamäki kokee työn erittäin palkitsevaksi.

– Kissojen hoitamisen lisäksi on ihan parasta nähdä ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat auttaa adoptoimalla.

Kissoista luopuminen ei ole Marjamäestä ikävää – ajatus rakastavasta kodista ilahduttaa. Toisinaan sairaita hoitokissoja joudutaan lopettamaan. Silloin piristävät ihmisten lähettämät kuvat adoptoiduista kissoista.