Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Sanna Ukkolan kokemasta häirinnästä. Ukkolaa oli piinattu jo pidemmän aikaa eri tavoilla, mutta vasta lasta seksuaalisesti esittävä kuva sai hänet tekemään rikosilmoituksen poliisille. Pitääkö jokaisen odottaa näin kauan, jotta poliisi ottaa asian tosissaan? Nykyisen lainsäädännön mukaan kyllä, koska lakia ei olla kiristämässä.

Häirinnän muodoista yksi on maalittaminen. Se ei ole Suomessa rikos, eikä siihen olla tällä hallituskaudella tekemässä muutosta, useista pyynnöistä huolimatta. Sisäministeriön määritelmän mukaan maalittamisella tarkoitetaan isomman joukon yllyttämistä yksittäisen ihmisen kimppuun, esimerkiksi lähettämällä vihapostia internetin välityksellä. Ministeriön teettämän raportin mukaan maalittamisen kriminalisointia hankaloittaa puuttuva yleinen hyväksytty määritelmä. Häirintään ei voida puuttua ennen kuin se täyttää rikoksen tunnusmerkistöt.

Ukkola ei ole ainoa, joka on saanut kestää häiriköintiä. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan verkkohäirintä on yleistynyt Suomessa viime vuosien aikana. Noin joka neljäs on kokenut jonkinlaista häirintää – naiset enemmän kuin miehet. Esimerkiksi Ida Erämaan maalitustapauksesta uutisoitiin laajalti.

Perusteltua olisi vaatia muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön, sillä tällaiset vaikuttamisyritykset eivät tue oikeusvaltion toimintaperiaatteita. Kohdistuessaan yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa olevaan henkilöön puhutaan vakavasta ongelmasta.

Verkkohäirinnän ja kimppuun usuttamisen pitäisi silti olla rangaistava teko, eikä sellaista tarvitsisi kenenkään kestää. Sananvapauden tuoma vastuu koskee kaikkia ja kehottaa jokaista puhumaan loukkaamatta muita ihmisiä. Tämä unohtuu usein niin internetin trolleilta kuin nykyaikana jopa ihan valtion päämiehiltäkin.

Verkkohäirintään täytyy puuttua vakavammalla otteella, sillä ei ole inhimillistä odottaa kenenkään kestävän sellaista kohtelua.

Voit kuunnella kolumnin täältä: