“Ja sulta saa varmaan kaikki muutkin palvelut tässä samalla?”, oletti eräs asiakas naispuoliselle kollegalleni. Tilanne ei ollut harvinainen, eikä myöskään keksitty esimerkki, vaan aito ja melko tavallinen hetki tavallisesta työpäivästä.

Palvelualojen ammattiliiton vuoden 2020 selvityksestä käy ilmi, että yli puolet asiakaspalvelutyötä tekevistä on kohdannut työssään seksuaalista häirintää. Alle 25-vuotiaiden keskuudessa luku on yli 70 prosenttia. Tilanne on tutkimuksen mukaan heikentynyt viiden vuoden takaisesta. Suunnan voi sanoa olevan huolestuttava, mutta ei yllättävä. Muutaman vuoden asiakaspalvelukokemuksella alussa kuvatun kaltaisia tilanteita on kertynyt itsellenikin lukemattomia määriä, eikä kaikkia kommentteja tai esimerkkejä enää edes muista.

Ongelma on luonnollisesti ilmiön yleisyydessä, mutta myös siinä, että lisäännyttyään siitä on muodostunut jonkinlainen normi. Vaikka nykyään työpaikkahäirintään pyritään puuttumaan, tuntuu se usein jäävän pelkän puheen tasolle tai rajoittuvan vain kollegoiden välisiin asioihin. Etenkin, jos se ei etene fyysistä terveyttä uhkaavalle tasolle.

Sanat kuitenkin ovat tekojen alku, ja jos niihin ei puututa, ei ilmiö tule ikinä poistumaan. Tästä syystä, omiin esimerkkeihin nojaten, muun muassa alentavaa tytöttelyä tai ulkonäön tarpeetonta arviointia tai seksualisointia ei pidä vain sivuuttaa tai “ottaa huumorilla”.

Asiakaspalvelutyössä toimiminen ei tarkoita, että mitä tahansa tarvitsisi sietää vain sen takia, että “asiakas on aina oikeassa”. Maailma on täynnä tilanteita, joissa haluamattaankin joutuu kohtaamaan epäasiallista kommentointia tai turvallisen tilan häviämistä. Työpaikan ei pitäisi olla yksi näistä.