Santa Teimonen, 40, on ripustanut tatuointistudionsa seinät täyteen piirustuksiaan. Radiossa pauhaa pop-musiikki, ja ilmassa tuoksuu juuri keitetty kahvi.
Teimonen on aloittanut tatuoimisen 14 vuotta sitten. Idea tuli alun perin miehen ystävältä Otolta, joka oli nähnyt hänen taidettaan. Kiitoksena avusta kutsumuksen löytämiseen Teimonen on antanut Otto-ystävälle sadan tatuoinnin lahjakortin.
Koulutukseltaan Teimonen on maisemointiarkkitehti. Aluksi hänen vanhempansa kauhistelivat uutta urasuuntaa, mikä johtuu tatuoijien elämäntyyliin liittyvistä ennakko-oletuksista. Vanhemmat kuitenkin muuttivat pian suhtautumistaan huomattuaan Teimosen piirtävän entistä enemmän.
Aloittaessaan tatuoimisen Teimonen päätti, etteivät hänen ammattinsa ja siihen liittyvät stereotypiat määrittäisi sitä, minkälainen hän on. Tatuointistudiotaankin hän haluaa ajatella ennemmin kauneussalonkina, jonne hänen itsensäkin kaltaisilla introverteilla on turvallinen olo saapua.
Tatuoijana ilman tatuointeja
Teimosella on itsellään vain yksi pieni tatuointi jalassa, jonka hän teki voidakseen tietää, miten paljon sattuu olla tatuoitavana.
– Ajattelin, etten voi sanoa asiakkaalle, että olepas nyt paikallasi, jos en itse tiedä, miltä se tuntuu.
Tatuoija, jolla ei itsellä ole näkyviä tatuointeja, kohtaa usein ihmettelyä. Tatuoijien ulkonäköönkin liittyy tiettyjä ennakko-odotuksia.
Teimonen kertoo kesäisestä päivästä, jolloin asiakas odotti studion ulkopuolella, kun hän itse saapui paikalle. Tatuoijalla oli hellepäivänä päällä shortsit ja hihaton paita.
– Kysyin, odottiko hän minua. Hän sitten katsoi käsiäni ja jalkojani, ja sanoi, että ei odottanut.
Kun tatuoija sitten avasi oven studioonsa ja meni sisään, kuului hetken päästä koputus ovelta, jota seurasi pahoittelu.
Teimosella on ollut haaveena ottaa isompiakin tatuointeja itselleen, mutta ne aina jäävät siihen kysymykseen, että kuka ne sitten tekisi.
Vastuullisena esimerkkinä nuorille
– Kerran eräs 16-vuotias tuli tatuoitavaksi vanhempansa kanssa. Lapsi vaikutti pelkäävän, mutta vanhempi painosti ottamaan isomman tatuoinnin.
Sen jälkeen Teimonen päätti, ettei suostu tatuoimaan ketään alle 18-vuotiasta. Teimonen myös toivoo, etteivät nuoret kiirehtisi ottamaan liian isoja tatuointeja.
Erityisesti näkyville paikoille ottaville nuorille Teimonen kertoo suoraan mielipiteensä ja kysyy voisiko tatuoinnin tehdä jonnekin, jossa sen saa myös piiloon. Usein hän haluaa myös tietää, miksi asiakas tatuoinnin haluaa. Monesti asiakkaat ovat kertoneet jälkeenpäin, että tatuoijan kuunteleminen oli ollut hyvä päätös.
– Yritän olla nuoren edessä se ihminen, jollaisen haluaisin olevan oman lapseni edessä samanlaisia päätöksiä tehdessä, Teimonen kertoo.
Kaulaa tai naamaa Teimonen ei halua tatuoida, ellei asiakkaalla ole jo paljon tatuointeja. Syynä on se, ettei hän tahdo kenenkään katuvan takiaan.
– Haluan voida nukkua öisin, Teimonen tiivistää.
Niille, jotka tatuointejaan kuitenkin katuvat, Teimonen kannustaa katsomaan niitä palasina elämää ja muistamaan, miksi tatuoinnin on halunnut.