Kolonialismin perintö näkyy suomalaisessa lastenkirjallisuudessa, selviää Turun yliopiston tuoreesta väitöskirjasta. Dosentti Raita Merivirta on tutkinut suomalaisia lastenkirjoja ja -lehtiä 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle saakka.

– Suomessa luullaan toisinaan, ettei kolonialismi kosketa Suomea, sillä maallamme ei koskaan ollut omia siirtomaita. Tosiasiassa eurooppalainen siirtomaaperintö vaikutti kuitenkin ideologiana Suomessakin, Merivirta kertoo.

Suomalaisissa lastenkirjoissa kolonialismi näkyi Merivirran mukaan hahmojen karikatyrisointina. Esimerkiksi Australian aboriginaaleihin ja afrikkalaisiin kansoihin liitettiin ennakkoluuloja, jotka olivat lähtöisin muun muassa 1800-luvun brittiläisestä nuortenkirjallisuudesta. Tämä johtui siitä, ettei suomalaisilla itsellään ollut ensi käden tietoa siirtomaiden kansoista. Suomelle maantieteellisesti lähempänä olivat saamelaiset, joiden esittämisessä kolonialismi näkyi myös.

Tiedon puutteesta ei voi syyttää, mutta sitä ei saa peitelläkään

Tutkimuksessaan Merivirta on huomannut, että kolonialistisia piirteitä löytyy muun muassa A.E. Ingmanin poikakirjoista ja Anni Swanin tarinoista. Hänen mukaansa tutkimuksen tarkoitus ei kuitenkaan ole syyttää kirjailijoita tästä, sillä 1900-luvun alkupuoliskolla tietoisuus toisista kansoista ja kulttuureista oli muutenkin rajallista.

Aiheesta on keskusteltu myös ulkomailla. Viime vuonna kohua herätti esimerkiksi päätös sensuroida Roald Dahlin lastenkirjojen kolonialismia yhdessä muiden loukkaaviksi koettujen piirteiden kanssa. Merivirran mielestä tämä ei kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen lähestymistapa.

– En usko, että tutkimani kirjat vastaavat nykyajan lasten makua. Niiden sisältöä ei kuitenkaan pidä hyssytellä tai muokata. Avoin keskustelu menneisyyden lastenkirjojen kolonialistisista piirteistä on tärkeää myös tämän päivän rasismikeskustelun kannalta, Merivirta sanoo.