Nuoruusiän psykiatrisilla sekä neuropsykiatrisilla diagnooseilla ja työelämästä syrjäytymisellä on vahva yhteys, kertoo tutkimuskeskus Invest.
Lääketieteen lisensiaatti Ida Ringbom havaitsi väitöstutkimuksessaan, että lähes 11 prosenttia nuorena psykiatrisen diagnoosin saaneista oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Havainto koski vuonna 1987 syntyneitä. Muilla samana vuonna syntyneillä vastaava osuus oli kolme prosenttia.
Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat autismikirjon häiriön diagnoosin saaneet.
Psykiatriset diagnoosit vaikuttavat syrjäytymiseen
- Vuonna 1981 syntyneillä lapsena alkaneet psykiatriset oireet olivat yhteydessä matalaan koulutustasoon vielä keski-iässä.
- Erityisen vahva syrjäytymisen riski oli toisen asteen opintonsa keskeyttäneillä nuorilla, joilla oli jokin psykiatrinen tai neuropsykiatrinen diagnoosi.
- Melkein kolme neljästä toisen asteen opintonsa keskeyttäneestä autismikirjon diagnoosin saaneesta nuoresta oli myöhemmin pitkäaikaisesti opiskelun ja työelämän ulkopuolella.
- Noin kuudesosa autismikirjon häiriön diagnoosin saaneista ei ollut hakeutunut lainkaan toisen asteen opintoihin.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka uskoo, että kyse on ennen kaikkea asenteista mielenterveyspotilaita kohtaan. Mielenterveyden keskusliitto on mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden sekä heidän läheistensä etu- ja asiantuntijajärjestö.
– Jos sen diagnoosin saa, ihminen aletaan nähdä vain ja ainoastaan sen kautta. Mielenterveysdiagnoosi ei kuitenkaan ole koko ihmisyyttä määrittävä. Työelämässä pitäisi ymmärtää ihmisyyden ja elämän monimuotoisuus.
Sydänmaanlakan kokemuksien mukaan psykiatriset tai neuropsykiatriset ongelmat voivat silti toimia yksilön vahvuutena ja voimavarana.
– Esimerkiksi autismikirjolla olevilta löytyy usein äärimmäisen hyvää keskittymiskykyä ja kovaa muistiosaamista.
Lisää resursseja kaivataan
Ringbomin tutkimuksessa selvisi myös, että esimerkiksi psykoosiin sairastuneista vain neljäsosa oli saanut ammatillista kuntoutusta. Syrjäytymisen ehkäisy vaatii enemmän resursseja mielenterveyshäiriöiden hoitoon sekä kuntoutukseen, Ringbom ehdottaa tiedotteessa.
Myös Sydänmaanlakan mukaan myönteisten kuntoutuspäätösten määrä on budjetointikysymys. Takaisin työelämään pääseminen olisi kuitenkin ensisijaisen tärkeää.
– Kun osallisuuden menettää, myös mielenterveyshäiriöt syvenevät. Silloin on yksin sen sairauden kanssa.