Avaan Instagramin ja selaan läpi seurattujeni tarinoita. Näytölleni lävähtää Palestiinaa tukeva kuva, jossa teltat muodostavat tekstin “All Eyes On Rafah”. Myös seuraava ja sitä seuraava tarina toistavat samaa kaavaa. Vaihdan kanavaa ja huomaan, että Facebook-sivuilleni on jaettu linkki vetoomukseen Gazan tulitauon puolesta. Moni tuttuni on jo ilmoittanut kommenttikentässä allekirjoittaneensa sen. Avaan Ylen sovelluksen ja ensimmäinen otsikko on “Jaoitko tekoälykuvan Gazasta somessa? Saatoit sortua kevytaktivismiin – tutkija kertoo, mikä kuvassa on pielessä”. Rintaani puristaa ja oloni on painava, sillä kyllä, minähän juuri jaoin samaisen kuvan.
Onko pelkkä sosiaalisessa mediassa jakaminen oikea tapa vaikuttaa?
Nopeasti muuttuvan informaatioympäristön sekä mielipiteiden ilmaisun helppouden myötä paine osallistua sosiaalisessa mediassa käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun on suuri. Ongelmiin on otettava kantaa ja asioista on oltava mielipide. Tai sitä mieltä on ainakin osa nuorista sosiaalisen median aktivisteista. Eivätkä he ole ainoita. Varmasti jokainen on kokenut hetkiä, jolloin tuntuu, ettei aivoihin mahdu edes pienintäkään tiedonmurua enempää, saati mielipidettä uusimmasta ilmiöstä. Informaatiotulvaksi kutsutussa ilmiössä ihmiset saavat paljon tietoa, eivätkä he ehdi tai kykene käsittelemään sitä tarpeeksi nopeasti.
Klikkausaktivismiksi tai slaktivismiksi (eng. slacktivism) kutsutaan kevyitä vaikuttamisen muotoja, jotka tapahtuvat pääosin internetissä. Klikkausaktivismiin lukeutuvat muun muassa tykkäykset, kommentointi ja sisällön uudelleen jakaminen eli repostaaminen. Havaintojeni mukaan sosiaalisessa mediassa trendaavat ilmiöt ovat usein yksinkertaistettuja ja jäävät keskustelussa pinnalliselle tasolle. Esimerkkinä tästä toimii vuonna 2020 hashtagin #BLM alla jaetut mustat valokuvat, jotka toimivat kannanottoina George Floydin kuolemaan. Mustan kuvan jaettuaan somevaikuttajat saattoivat hengähtää helpotuksesta ja jatkaa päiväänsä, kun päivän hyvä teko oli tehty.
Tutkimusten mukaan slaktivismin taustalla on useita eri syitä, kuten muutoksen tavoitteleminen, sosiaaliset suhteet ja velvollisuudentunne. Toisten tutkimusten mukaan sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen tavoitteena on luoda itsestään positiivista kuvaa verkkoon eikä jaettavaan sisältöön tarvitse paneutua kovin syvällisesti. Klikkausaktivismin pinnallisuus ei kuitenkaan ole välttämättä käyttäjän syytä: tiedon määrä ja informaatiotulva luo ilmapiirin, jossa asioihin ei syvennytä. Mielipiteellä itsellään on vähemmän väliä, kunhan sellaisen omistaa.
Kännykkä kädessä moni erehtyy ajattelemaan, että sosiaalisessa mediassa vaikuttaminen riittää muutosten aikaansaamiseksi.
Pinnalliseksi jää myös tapa, jolla kiinnitämme itsemme ilmiöihin ja arvoihin niiden vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Sitran demokratiaohjelman johtaja Hannu-Pekka Ikäheimon mukaan informaatiotulva muuttaa tapaa, jolla ymmärrämme ajallisesti keskeiset ilmiöt. Aiemmin perinteinen media kertoi meille yksiselitteisesti, mikä on tärkeää ja mistä yhteiskunnallista keskustelua pitäisi käydä. Nykyään lähes kenellä tahansa on mahdollisuus saada valtavia määriä tietoa mistä tahansa haluamastaan aiheesta.
Klikkausaktivismista on löydettävissä hyviäkin puolia. Se tarjoaa suhteellisen kevyellä vaivalla hyvän olon tunteen ja voi vahvistaa yhteenkuuluvuuden tai merkityksellisyyden tunteita. Aktivismi voi toimia myös suuressa roolissa oman identiteetin muodostumiseen ja kehittymiseen, erityisesti nuoruusiällä. Vaikuttamisen helpottuessa näyttää madaltuvan myös kynnys asioista puhumiseen ja siten arvoihin ja asenteisiin vaikuttamiseen. Vaikka yhdellä tykkäyksellä ei saada lakeja eduskuntaan, voivat arvojen ja asenteiden muutokset näkyä pitkällä tähtäimellä.
Kännykkä kädessä moni erehtyy ajattelemaan, että sosiaalisessa mediassa vaikuttaminen riittää muutosten aikaansaamiseksi. Asiantuntijat tuntuvat olevan samaa mieltä yhdestä asiasta: verkossa tapahtuva aktivismi ei yksinään riitä muuttamaan maailmaa.
Nyt avatessani sosiaalisen median sovelluksiani en kavahda massajaettuja postauksia tai toinen toistaan toistavia kannanottoja. Vaikka minun arvojani ja asenteitani ne eivät ehkä muuta, on jokainen klikkaus hyvän mielen ja vaikuttuneen asenteen arvoinen. Toisaalta aion myös edelleen säällä kuin säällä osoittaa mieltä kaduilla tai boikotoida tiettyjä kansanmurhaa tukevia yrityksiä. Konkreettista yhteiskunnallista muutosta kun ei saada aikaan ilman käytännön toimia ja läsnäoloa.
Kuuntele, mikä on Hannu-Pekka Ikäheimon mukaan paras tapa vaikuttaa. Voit myös lukea asiantuntijan kommentin. Haastattelun voi kuunnella kokonaisuudessaan täältä.