Kuvitus: Maiju Talala. Alkuperäinen EU-lippukuva: Irinawave/Wikipedia Commons.

Rasmus Tiihosen analyysi: On vaarallista ajatella EU-politiikan tapahtuvan parlamentissa

Kun suomalainen haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan, hän äänestää vaaleissa. Paljon ääniä saanut poliitikko pääsee päättämään Suomen asioista. Puolue, joka saa paljon ääniä, saa enemmän päätösvaltaa. Näinhän politiikka hyvin pelkistettynä toimii, ainakin eduskunta- ja kuntavaaleissa.

Kun suomalainen haluaa vaikuttaa EU-politiikkaan, hän äänestää EU-vaaleissa. Suomen edustajat ovat jo aloittaneet uudessa EU-parlamentissa, ja komissaariehdokas on nimetty. Parlamentti ei kuitenkaan ole eduskuntaan verrattava päättäjäelin. Paljon ääniä keränneet parlamentin ryhmät toki vaikuttavat  EU-politiikkaan, mutta nillä ei ole isoihin eduskuntapuolueisiin verrattavaa päätösvaltaa.

Ajatus parlamentista EU:n päätöksenteon keskiönä vie huomion pois komissiosta, joka on parlamenttia vaikutusvaltaisempi toimielin. Tämä ajattelutapa voi olla vaarallinen, jos se lieventää komission kokemaa painetta edistää EU:n kansalaisten tahtoa. Kuka päättää kansalaisten asioista ja keiden etuja edistäen, jos kansalaiset eivät sitä itsekkään tiedä?

Eduskuntapolitiikan keskeinen työkalu on lakiehdotus. Tähän parlamentilla ei ole oikeutta. Lakiehdotukset tekee komissio, joista parlamentti sitten äänestää. Parlamentti ei ole komission kumileimaisin, mutta se ei voi ohjata lakiehdotuksilla EU:n lainsäädännön suuntaa.

Kenen etua komissio sitten edistää? Teoriassa koko EU:n yhteistä etua. Käytännössä komissaarit edistävät myös kotimaidensa etua. Komissaarit pystyvät itsenäisesti vaikuttamaan vastuualueidensa linjauksiin siinä missä suomalaiset ministeritkin. Suuri osa komission vallasta keskittyy kuitenkin komission puheenjohtajaan.

Kuuntele politiikan tutkija Hanna Ojasen kommentti siitä, miten EU-komissio eroaa parlamentista. 

Komission puheenjohtajan rooli korostuu kriisien aikana. Nykyinen puheenjohtaja Ursula Von Der Leyen ajoi onnistuneesti omien näkemystensä mukaista politiikkaa EU:n muodostaessa vastaustaan Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa ja ilmastokriisiin. Koronapandemian aikana Von Der Leyen ajoi kantaa, jossa EU osti jäsenmailleen yhteisiä koronarokotteita. EU:n tuomioistuin käsittelee ensi kuussa tapausta, jossa Von Der Leyen kävi tekstiviestien välityksellä kahdenkeskisiä keskusteluja rokotevalmistajan kanssa. Von Der Leyen ei näe, että tekstiviestejä kuuluisi julkistaa.

Von Der Leyeniä on syytetty vallan keskittämisestä itselleen, kuten jakaessaan komission vastuualueita entistä useammille komissaareille. Yksittäisten komissaarien vallan vähentyessä puheenjohtajan suhteellinen valta kasvaa. Toisaalta jäsenmaat ovat olleet yleisesti tyytyväisiä nykyisen komission tehokkaaseen ja nopeaan kriisitoimintaan, joka vaati vahvan ja itsenäisen johtohahmon.

Von Der Leyen ei kuitenkaan ole diktaattori, vaan EU:n jäsenmaiden valitsema virkahenkilö. Lähin vertauskuva olisi, jos Suomessa hallitus valitsisi puoluepoliittisesti sitoutumattoman presidentin, joka sitten ohjaisi ministeriöiden toimintaa.

Koska komissaarit ja heidän toimintaansa ohjaavat jäsenmaiden johtajat ajavat myös omia poliittisia tavoitteitaan, on kuitenkin ongelmallista, jos he eivät tunne painetta toimia avoimesti ja kansalaisten tahtoa edistävällä tavalla.

Tosiasiassa politisoitunut komissio kokee kuitenkin enemmän painetta vastata kansalaistensa tahtoon.

EU:n politisoitumisesta, varsinkin parlamenttia lukuun ottamatta, puhutaan usein negatiivisena asiana, ikään kuin se olisi este kansalaisten tahdon toteutumiselle. Tosiasiassa politisoitunut komissio kokee kuitenkin enemmän painetta vastata kansalaistensa tahtoon.

Tästä huolimatta on ymmärrettävää ajatella, että pieni Suomi ei kykene vaikuttamaan EU:n suuntaan, joten näillä asioilla ei ole merkitystä. Tällöin on tarpeen kysyä, edustaako EU-politiikka suomalaisten tahtoa?

Tällaisissa kysymyksissä on aina se uhka, että ratkaisuna ei nähdä EU:n instituutioiden avoimuuden ja demokraattisuuden kehittämistä. Vaikeasti ymmärrettävien EU-politiikan kuvioiden edessä on helppo vaipua ajatukseen, jossa ainoa ratkaisu sen järjestelmällisiin ongelmiin on EU:n lakkauttaminen tai ainakin sääntelyn purku tasolle, jossa se olisi enää YK:n tapainen kansainvälinen keskustelukerho.

Voit myös lukea asiantuntijan kommentin.

Kuuntele politiikan tutkija Hanna Ojasen haastattelu tulevasta EU-komissiosta.