Miltä kuulostaisi viettää juttutuokio jonkun sellaisen kanssa, joka on lähes kaikesta eri mieltä? Entä miltä tuntuisi lukea käymäsi keskustelu jälkikäteen Suomen suurimmista uutismedioista?

Esimerkiksi tällaisten juttujen kirjoittaminen lienee median keino tarttua yhteiskunnan polarisaatioon, johon liittyviä keskusteluja taatusti jokainen on päässyt todistamaan muutaman viime vuoden aikana. Hiljattain dialogijuttuja on tehnyt ainakin Aamulehti ja Helsingin Sanomat, ja vaikka osallistujat eivät olisikaan päässeet yksimielisyyteen, ovat he olleet tyytyväisiä keskusteluun. Myös lehdistö itse on ollut kohtaamisista mielissään.

On hyvä, ettei media jää seuraamaan kahtiajakautumista sivusta, sillä se on hieman itsekin vaikuttanut koko ilmiön syntymiseen. Tutkimuksen mukaan erityisesti koronavuosien aikana toimittajat erehtyivät kielenkäytöllään ja asenteillaan lietsomaan tätä vastakkainasettelua. Esimerkiksi rokoteturvallisuutta vilpittömästi pohtivat leimattiin usein radikaalistuneiksi, salaliittoteoreetikoiksi tai tietämättömiksi, mikä virheellisesti niputtaa epäilevät yhteen, samanmieliseen joukkoon sekä vähättelee kansalaisten huolta.

Muun muassa sovittelujournalismin parissa työtä tehnyt tutkija Mikko Hautakangas kuitenkin uskoo, ettei vastuu polarisaatiosta ole yksin medialla, vaikka se osasyyllinen onkin. Ilmiötä vauhdittavat hänen mukaansa politiikan tekemisen tavat, populistinen retoriikka sekä sosiaalisen median toimintalogiikka, joka ohjaa kärjistämään ja suututtamaan.

Kuuntele, mitä tutkija Mikko Hautakangas ajattelee vastakkainasettelevan keskustelukulttuurin syistä.

Sovittelujournalismia voisi kuvailla journalistiseksi metodiksi, joka pyrkii yhteisen ymmärryksen lisäämiseen esimerkiksi tarttumalla asiallisella otteella konfliktiherkkiin aiheisiin. Se muistuttaa, että yhteiskunnalliset ilmiöt ovat monimutkaisempia, kuin mitä klikkiotsikkojen tarjoama vastakkainasettelujen kehys antaa ymmärtää. Dialogijutut taas purkavat näitä vastakkainasetteluja tuomalla ihmisiä lähemmäs toisiaan.

Kyseessä ei varsinaisesti ole mikään uunituore keksintö. Muun muassa Yle on ylläpitänyt Hyvin sanottu -projektia vuodesta 2021 asti. Yhtiö järjesti myös Kutsu Yle kahville –kampanjan, jossa yleläiset vierailivat suomalaisten kotona selvittämässä, millaista sisältöä kansa Yleltä toivoo. Lisäksi Helsingin Sanomat toteutti vuonna 2019 pari keskustelujuttuakin tuottaneen Suomi puhuu –tapahtuman.

Vaikka dialogijutuilla ei ratkaistaisikaan suuria yhteiskunnallisia ongelmia, ovat kokeilut tuottaneet hyvää hedelmää.

Näyttää siis siltä, että suomalainen journalismin kenttä on suorittamassa sarjan korjausliikkeitä. Dialogijuttujen ja niitä komppaavien kolumnien ohella kehitys ulottuu laajemmallekin: Sovittelujournalismia edustava järjestö Sopiva ry järjestää aktiivisesti koulutuksia ja keskustelutilaisuuksia. Lisäksi työnimellä Uusi Juttu tunnettu hanke lanseeraa tammikuussa uuden journalistisen median, joka lupaustensa mukaan tulee tarjoamaan “ymmärrystä, ei yksinkertaistuksia”. Selkeästi vastakkainasetteleva ilmapiiri on alkanut kyllästyttää yhä useampia.

Vaikka dialogijutuilla ei ratkaistaisikaan suuria yhteiskunnallisia ongelmia, ovat kokeilut tuottaneet hyvää hedelmää sekä Suomessa että ulkomailla. Myös Hautakankaan mielestä jutut näyttävät ennen kaikkea hyvää esimerkkiä siitä, että hankalatkin kohtaamiset voivat olla vaivan arvoisia. Tärkeintä on, että ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi.

Aion klikata siis jatkossakin auki jokaisen näkemäni dialogijutun. Kiinnostavan lukutuokion lisäksi ne tarjoavat muistutuksen siitä, että myös meidän asenteemme voivat johtaa kohti avoimempaa keskusteluilmapiiriä.

Voit myös lukea asiantuntijan kommentin. Mikko Hautakangas kertoo polarisaation ja median suhteesta myös pitkässä haastattelussa.