Uutismedioiden hartioilla lepää erityinen vastuu. Suuren yleisön eli niin sanotun tavan kansalaisen mielikuvat todellisuudesta syntyvät monelta osin uutisvirran pohjalta. Reuters-instituutin Digital News Reportin Suomen maaraportin mukaan 69 prosenttia suomalaisista uskoo voivansa luottaa useimpiin uutisiin. Raportin mukaan luku nousee 76 prosenttiin, kun puhutaan vastaajien itse valitsemistaan uutisista. Luvut ovat hyviä, eikä Suomi ole sattumalta pitänyt tässä kategoriassa kärkipaikkaa koko tutkimuksen mittaushistorian ajan. Mediat ovat varmasti ansainneet luottamuksensa, mutta siihen ei kannata liikaa tuudittautua.
Journalismin mainosrahoitteisuuden vuoksi laajan lukijakunnan kalastelu on jokseenkin välttämätöntä. On kuitenkin kyseenalaista, että yhä useamman uutismedian verkkoversio vaikuttaa kilpailevan arvausleikeillä ja vähintään lievästi harhaanjohtavilla klikkiotsikoilla sen sijaan, että asiakkaita houkuteltaisiin laadukkaalla ja harkitulla journalistisella sisällöllä. Silmille lävähtää kaikenlaista myyvää ja sensaatiohakuista sisältöä, mutta lukijan itsensä vastuulle jää sen arpominen, mikä on oleellista.
Kaupallisuus voi vaarantaa journalismin erityisasemaa tiedonvälittäjänä, koska kärjistäminen, sensaatioiden hakeminen ja viihdyttäminen myyvät totuutta paremmin. Viestinnän professori Erkki Karvonen kirjoitti aiheesta osuvasti jo vuosituhannen vaihteessa. Toimittajien tulisi suhtautua erityisellä herkkyydellä journalismin erityisaseman vaalimiseen muuttuvan mediaympäristön keskellä.
Niin sanottua viihteellistymistäkin huolestuttavampi ilmiö on epätodellisten mielikuvien syntyminen. Toimittaja Janne Zareff sivusi aihetta kolumnissaan, jossa hän käsitteli Kallion ilmaisutaidon lukion sisältövaroituskohua. Kyseisessä koulussa nuoret olivat alkaneet lisäämään sisältövaroituksia koulutöihinsä. Ilmiö oli ilmeisen paikallinen, mutta se ei hidastanut toimittajia, jotka antoivat uutisoinnillaan ymmärtää sisältövaroitusten käytön leviävän kulkutaudin lailla nuorison keskuudessa.
Sisältövaroituskohu oli median paisutteleman therian-ilmiön edeltäjä. Kun jokin aihe lähtee käsistä ja myy hyvin, sen todellisella koolla tai merkityksellä ei ole juurikaan väliä. Näin uutismediat sukeltavat samaan altaaseen keinolla millä hyvänsä seuraajiaan viihdyttävien sisällöntuottajien kanssa. Zareff pohtii sitä, kannattaako nuorten puhua toimittajille, kun seuraukset ovat arvaamattomia. Mistä tahansa ilmiöstä voidaan kasvattaa laaja kohu, jos se vain myy hyvin.
Kuuntele, mitä journalistiikan dosentti Olli Seuri ajattelee median vastuusta
Kun uutismediat lipsuvat oikeasuhtaisesta ja tasapuolisesta tiedonvälityksestä, saattavat yleisön mielikuvat hiljalleen vinoutua. Pahimmassa tapauksessa aihe on merkittävämpi. Yhdysvalloissa on jo pitkään puhuttu poliisin mustiin kohdistamasta väkivallasta. Keskustelusta on seurannut paljon hyviäkin asioita, mutta paikalliset uutismediat eivät saa täysiä pisteitä tiedonvälityksestään. Yhdysvaltalaisen tutkimusaineiston mukaan mielipiteistään riippumatta yhdysvaltalaiset ajattelevat poliisin ampuvan mustia ihmisiä merkittävästi todellista määrää enemmän. Mustien osuus poliisin ampumista ihmisistä Yhdysvalloissa oli vuonna 2020 noin 25 prosentin luokkaa, mutta kansalaisten mielikuvat heittelivät 40–60 prosentin välillä.
Yhdeksi syyksi vinoumalle esitetään se, että tulenaran aiheen ympärille nivoutuvat tapaukset ylikorostuvat mediassa. Vuonna 2020 julkaistun selvityksen mukaan mediat kirjoittivat yhdeksän kertaa enemmän mustiin kuin valkoisiin kohdistuneista ampumisista. Vääristymä vaikuttaa merkittävältä ja on omiaan aiheuttamaan aiheetonta vastakkainasettelua ja kitkaa tilanteisiin, joihin sitä ei kaivata.
Totuudenmukainen tiedonvälitys on haastava ja vastuullinen tehtävä. Toimittajat eivät ole immuuneita vinoumille, joten eettisesti kestävä uutisointi edellyttää jatkuvaa laaduntarkkailua. Jos toimituksissa hyväksytään joidenkin aiheiden tai näkökulmien räikeä ylikorostuminen, riski väärien mielikuvien syntymisestä kasvaa.
Journalismikin on loppujen lopuksi vain liiketoimintaa ja journalismin etiikan vaaliminen pitkälti toimittajista itsestään kiinni. Bisnestä tehdessä pitäisi ainakin punnita tarkkaan sitä, kuinka paljon mistäkin vinoutuneesta yleisölle syntyneestä mielikuvasta tulisi saada rahaa.
Voit myös lukea Olli Seurin kommentin median vastuusta. Seurin haastattelun voit kuunnella kokonaisuudessaan täältä.