Uutistoimisto Reutersin Digital News Report 2024 -tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat luottavaisinta kansaa maailmassa, kun puhutaan luottamuksesta journalistisiin uutismedioihin. Siitä huolimatta uutisvälttely kasvaa meilläkin. Edustettuina tässä joukossa ovat erityisesti nuoret ikäryhmät, naiset sekä sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevat.

Välttelyn ytimessä ovat myös tunteet. Päivittäisuutisoinnin koetaan tuovan mukanaan negatiivisia tunteita, tai niiden ei ajatella koskettavan omaa elämänpiiriä. Lukijassa resonoi journalismi, joka tarjoaa samaistumispintaa, ja josta voi oppia uutta. Monipuoliset näkökulmat ja tavanomaisesta poikkeavat haastateltavat tuovat journalismia lähemmäs erilaisia yleisöjä.

Osallistuin syksyllä 2024 kestävän journalismin kurssille, jonka puitteissa käsiteltiin erilaisia yhteiskunnallisen vastuullisuuden teemoja. Kurssi järjestettiin yhteistyönä Viestintä ja kehitys -säätiön kanssa. Tämä juttu syntyi halustani selvittää, kuinka tehdä journalismia yleisölähtöisemmin sekä sosiaalisesti kestävästi, moniäänisyyttä ja tuoreita näkökulmia lisäten.

Maahanmuuttajataustaisten toimittajien oma media

Satakieli on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun monikielinen verkkomedia, joka perustettiin vuoden 2024 alussa maahanmuuttajataustaisten toimittajien koulutusohjelman verkkomediaksi. Lehden mission ytimessä on kieli- ja kulttuurirajojen ylittäminen. Satakielen kirjoittajat ovat maahanmuuttajataustaisia toimittajia, jotka tuovat omia juttuaiheitaan omasta arjestaan ja elämänpiireistään.

– Suomessa on merkittäviä vieraskielisiä yleisöjä, joita valtavirtamedioilla on vaikeuksia tavoittaa. Pyrimme Satakielen avulla selvittämään sitä, miten näihin yhteisöihin olisi helpompi saada yhteys. Tavoitteena on myös tutkia, miten näistä yhteisöistä kumpuavia aiheita saataisiin paremmin suomalaisen journalistisen median käsiteltäväksi, lehden vastaava päätoimittaja Tuomas Pulsa kertoo.

Verkkomedia pyrkii myös edistämään toimittajiensa työllistymistä media-alalle Suomessa.

– Suomalainen toimittajakunta on aika homogeeninen ryhmä, sillä toimittajat ovat taustoiltaan melko samanlaisia. Teemme työtä sen eteen, että erilaisista kulttuuritaustoista tulevat toimittajat pystyisivät työllistymään.

Pulsa toivoo, että erilaisista taustoista tulevien toimittajien lisäarvo huomattaisiin toimituksissa. Monesti Satakielen toimittajakunnan juttuaiheet ovat täysin uusia tai näkökulma eroaa kantasuomalaisen väestön elämänpiiristä.

Tällä hetkellä Satakieli julkaisee juttuja viidellä kielellä: ukrainaksi, venäjäksi, arabiaksi, englanniksi ja suomeksi. Ensimmäisen vuotensa aikana lehdellä oli 20 500 lukijaa. Vuoden 2024 luetuin juttu oli ukrainankielinen juttu, joka käsitteli ukrainalaisten näkemyksiä suomalaisista kouluista.

– Kyllähän journalismin tekemisen periaatteet ovat aina jonkin verran kulttuurisidonnaisia, mutta Satakielessä teemme suomalaisen journalistisen etiikan mukaista journalismia. Suurin osa toimittajakunnastamme on käynyt Haaga-Helian koulutusohjelman maahanmuuttajataustaisille toimittajille, joten tekemisen periaatteet eivät tule yllätyksenä.

Palautteen perusteella Satakielen toiminta on ollut kaivattua ja jutuille on ollut kysyntää. Myös suomalaisilta toimittajilta tulee positiivista palautetta juttujen aiheista ja näkökulmista, joita ei muualta löydy.

Päätoimittaja haastaa kuitenkin lokeroivan ajattelutavan, sillä jokaisella on median suhteen omat yksilölliset tarpeensa. On erilaisia kieli- ja kulttuuriryhmiä, jotka koostuvat pienemmistä ryhmistä sekä ensisijaisesti erilaisista ihmisistä.

– Yksilön kokemus siitä, mitä hän pitää relevanttina, ja mistä hän haluaa lukea, vaihtelee. Ei ole olemassa yhtä blokkia nimeltä maahanmuuttajat. Jos tehdään räätälöityä journalismia, jonka ainoa määrittävä tekijä on maahanmuuttajuus, niin siinä ohitetaan se, mitä lukija oikeasti kaipaa ja millainen journalismi häntä puhuttelee.

Hyvät jutut syntyvät soittamalla ovikelloja, ei puhelimella

Uutisvälttely on osa suurempaa keskustelua journalismin tulevaisuuden huolista. Journalismin taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kannalta on noussut esiin tarve toteuttaa journalismia yleisölähtöisemmin. Journalistinen media on palvelutuote, joka tuottaa tietoa, voimistaa tunnetta yhteisöön kuulumisesta, auttaa osallistumaan sen toimintaan ja sitä kautta vahvistaa demokratiaa.

Lukijat haluavat kuluttaa journalismia, joka tuo heidän arkeensa lisäarvoa. Kohderyhmien tarpeista on siis hyvä olla perillä. Yleisölähtöisyys ei kuitenkaan tarkoita vain kevyttä journalismia, ja sellaisella ajatustavalla voi sortua yleisön aliarviointiin.

– Mielestäni ei kannata kilpailla isompien medioiden kanssa päivittäisuutisoinnista, vaan erikoistua omalle yleisölleen arvokkaisiin aiheisiin ja juttuformaatteihin, kertoo Itä-Helsinki-median päätoimittaja Jenna Lehtonen.

Paikallisverkkomedia sai alkunsa vuonna 2018. Lehtonen kertoo toimittajaopintojensa aikana havahtuneen sävyyn, jolla Itä-Helsinkiä mediassa käsiteltiin.

– Kasvoin Itä-Helsingissä, enkä tunnistanut median luomaa kuvaa alueesta, jota käsiteltiin stereotypioiden ja ennakkoluulojen kautta. Alue on paljon muutakin kuin Tallinnanaukio tai Kontulan ostari. Alueesta tehty journalismi on ulkopuolisten tuottamaa ja jutuissa ”jalkaudutaan” kuin jollekin sotatantereelle. Huomasin, että Itä-Helsinkiä käsittelevät jutut ovat todella toisteisia keskenään, vaikka alue on tosi moninainen ja kontrasteja löytyy paljon.

Itä-Helsingissä, kuten muuallakin, on läsnä elämän koko kirjo miljoonien merenrantataloista leipäjonoihin. Verkkolehden mission ytimessä on muuttaa kaupunginosiin kohdistuvia ennakkoluuloja.

Lehtonen sanoo, että hyvät jutut eivät synny soittamalla puhelimella, vaan ovikelloja.

– Pyrimme siihen, että kirjava joukko kaikenikäisiä ihmisiä pääsee ääneen. Stereotypioita voi rikkoa nostamalla niistä esiin uusia henkilöitä. Työssäni yritän antaa oman äänen itse kaupunginosan asukkaille, jotta helsinkiläisten äänistä kuuluisi mediassa muutkin kuin kantakaupungin eliitin äänet. Noin joka neljäs helsinkiläinen on itähelsinkiläinen, ja alue kasvaa koko ajan.

Verkkolehdellä oli vuonna 2024 lukijoita enemmän kuin koskaan aiemmin, arviolta 120 000. Tämän lisäksi media tavoittaa lukijoita myös sosiaalisten median kanavien kautta, joista erityisesti Tiktok tavoittaa nuorempaa yleisöä. Media voitti Helsingin Sanomain säätiön uutisraivaaja-palkinnon vuonna 2023.

– Palautetta ja kiitosta ja tulee esimerkiksi uusia paikkoja esittelevistä jutuista, jotka valottavat omalta osaltaan myös alueiden historiaa. Lukijapalautteissa usein kiitetään siitä, että kerromme kaupunginosista muitakin kuin negatiivisia juttuja.

Kestävyys koskettaa kaikkia media-alalla

Tampere-talossa 28. marraskuuta järjestetyssä Sanomisen paikka -paneelikeskustelussa keskusteltiin journalismista kestävän kehityksen ja vastuullisuuden kontekstissa. Paneelin järjestivät Tampereen yliopiston kestävän journalismin opintojakson opiskelijat, joihin myös minä kuuluin.

Paneelissa päätoimittajat Sanna Keskinen Aamulehdestä sekä Anni Valtonen Maailman Kuvalehdestä, vuorovaikutusteknologian professori Markku Turunen sekä toimittaja ja globaalikasvatuksen asiantuntija Kristiina Markkanen Vikesiltä pohtivat ratkaisua journalismin kestävyyden haasteisiin. Keskusteluissa käsiteltiin uutisvälttelyä erityisesti nuorempien ikäpolvien näkökulmasta, joiden huomiosta kilpailu informaatiotulvassa on hankalaa. Itseeni vetosi Markkasen puheenvuoro nuorempien yleisöjen tavoittamisesta samaistuttavien ruohonjuuritason haastateltavien avulla.

Journalismin sosiaalisen kestävyyden ytimessä on se, että se palvelee kaikkia yleisöryhmiä. Journalististen toimintaperiaatteiden avaaminen yleisölle on tärkeää, sillä ne voivat olla erityisesti nuoremmalle yleisölle vieraita. Medioiden pitäisi itse kertoa aktiivisesti siitä, miten luotettavaa tietoa tuotetaan ja faktoja tarkistetaan. Journalismin tulisi pystyä itse puhumaan puolestaan, sillä sen rooli demokratialle on merkittävä.