Kaksi vuotta sitten kahvilabaari Café Europassa oli open mic -ilta. Sinne sai mennä esittämään mitä vain – runoja, kappaleita, vitsejä. Valtteri Lahtinen pääsi silloin esiintymään ensimmäistä kertaa yksin. Hänen beatbox-esityksensä sai katseet kääntymään ällistyneinä.

– Se oli hetki, kun tajusin, että kyllä tässä jotain teen oikein, Lahtinen muistelee.

Lahtisen ensikosketus beatboxaamiseen tapahtui jo ennen kuin hän tiesi, mitä se oli. Vuonna 2014 hän löysi sattumalta Youtubesta beatboxaamisaiheisia videoita ja tajusi, että on tehnyt samanlaisia ääniä jo lapsuudesta saakka. Siitä alkoi harrastus, joka on jatkunut tähän päivään saakka.

Inspiraatiotaan Lahtinen hakee musiikista ja artisteilta. Yhtenä suurena inspiraation lähteenä hän mainitsee Pendulum-yhtyeen. Pendulum on australialainen electronic rock -genreä edustava bändi.

Jännityksen huumaa beatbox-kisoissa 

Ensimmäinen esiintyminen Lahtisella oli lukion ylioppilasjuhlassa musiikinopettajan innoittamana.

– Useimmiten jännittää mennä lavalle, mutta en jaksa stressata sitä, Lahtinen pohtii kertoessaan esiintymisistään.

Jännitystä helpottaa tieto siitä, että se loppuu heti lavalle noustessa.

Ensimmäisestä esiintymisestä on tultu pitkälle, sillä Lahtinen on osallistunut myös beatbox-kisoihin.

– Sen lisäksi, että mun piti esiintymiselläni iskeä yleisöön, täytyi mun samalla olla parempi kuin kilpailijani, kuvailee Lahtinen kisojen henkeä. Harjoitus on kannattanut, sillä hän on useamman kerran päässyt kärkisijoille.

– Mä en oo kuitenkaan se tyyppi, joka sanoo, että beatboxaus on mun elämäntehtävä.

Beatboxaus on Lahtiselle enemmän tapa pitää itsensä kiireisenä. Myös opiskellessaan hän kertoo beatboxaavansa, sillä se auttaa keskittymään paremmin.

– Jos en voi beatboxata, niin pyörittelen kynää, Lahtinen sanoo.

”Nuo on tuollaisia pieruääniä”

Beatboxaajana ei ole välttynyt ihmisten ennakkoluuloilta. Lahtinen kertoo nähneensä kommentteja, kuten “mikset soita vaan rumpuja” tai “nuo on tuollaisia pieruääniä”. Harvemmin kukaan kuitenkaan kasvotusten on tullut kommentoimaan.

– Sitten on ruvennut itsekin kyseenalaistamaan, voiko tällä oikeasti tehdä musiikkia, Lahtinen kertoo.

Enää kommentit eivät kuitenkaan hetkauta.

Vähätteleviä kommentteja kuulee eniten ihmisiltä, jotka eivät tiedä lajista paljoa. Lahtisen mukaan yleensä vain lajia harrastavat tajuavat, miten paljon harjoittelua ja taitoa tiettyjen äänien tuottaminen vaatii. Joillain harrastajilla on jopa vahingoittunut äänihuulet harjoittelun seurauksena.

Kuitenkaan Lahtinen ei koe harrastuksensa tuoneen elämäänsä mitään negatiivista.

– Joskus saan outoja katseita kaupassa, kun en osaa olla hiljaa, kuittaa Lahtinen humoristisesti.