Elämme tiedon kulta-aikaa. Toimittajina nautimme runsaudensarven hedelmistä ja tutkimme eri keinoin yrityksiä, julkisia tahoja, poliitikoita ja rikollisia. Tai siis, ainakin osa meistä tekee niin. Tiedonhankinnan konstien oppiminen vaatisi aikaa harjoitteluun, mikä on paljon vaadittu nykyajan toimitustyön niukkuudessa.

Miltä näyttäisikään uusi uljas journalismin maailma, jos toimittajat saisivat enemmän resursseja ja tukea erilaisten tiedonkeruukäytäntöjen opetteluun?

Esimerkiksi tietopyynnöillä voidaan saada tietoa viranomaisten toiminnasta ja tarkastella niin yksittäisten henkilöiden taustoja kuin suurten julkisten yhteisöjen sopimuksiakin. Lähes joka kolmannes toimittajista ei ole kuitenkaan koskaan tehnyt tietopyyntöä, ilmeni Jyväskylän yliopiston kyselystä. Joka viides pyytää asiakirjatietoja korkeintaan vuosittain. Ei siis ole ihme, jos tietoa hakeva toimittaja ei osaa muotoilla pyyntöään, yksilöidä haluttua asiakirjaa tai neuvotella tietojen saamisen hinnasta.

Entäpä rekisterit? Esimerkiksi rikos- ja siviilioikeuteen liittyvät tietokannat tai poliisin esitutkinta-aineistot ovat oleellinen osa rikostoimittajan arkea. Harva kuitenkaan tekee erityispestien saappaissa töitä maakunta- tai paikallislehdissä, joten voi olla rivitoimittajalta paljon pyydetty hakea tietoja Konkurssiasiamieheltä, Arvopaperikeskukselta tai erinäisiltä osakasluetteloita tarjoavilta tahoilta. Bulvaanimenettelyn ja rasitustietojen käsitteiden osaamisesta nyt puhumattakaan.

Viranomaislähteiden sekä perinteisten haastatteluiden ja havainnoinnin lisäksi tiedonhankintaa voi tehdä laajasti verkossa. Avointen lähteiden, kuten some- ja viestipalveluiden, avulla voi löytää niin kuvatodisteita, johtolankoja kuin sijaintitietojakin sekä ymmärtää erilaisia poliittisia ja sosiaalisia ilmiöitä. Nuuskiminen vaatii kuitenkin läsnäoloa alustoilla sekä myös teknisiä taitoja.

Eri tiedonkeruumenetelmien käyttö avartaa ja monipuolistaa journalistin työtä. Lisäksi se tuottaa lisäarvoa niin lukijalle, mediayritykselle kuin koko demokraattiselle yhteiskunnallekin. Näiden arvojen edistäminen vaatii kuitenkin teknisten ja taktisten taitojen lisäksi eettistä harkintaa eli aikaa ajatella. Ylilyöntien, virheiden ja periaatteiden rikkomisen ennaltaehkäisyyn tarvitaan keskustelua sekä hengähdystaukoja.

Journalistinen media elää kovaa myllerrysten ja haasteiden aikaa. Nyt jos koskaan kannattaisi investoida tietoon.