Suomen historian suurimmat media-alan yhteistoimintaneuvottelut vievät työt 309 yleläiseltä. Yksi heistä on pitkän uran Ylellä tehnyt Ruben Stiller, 63.
Stiller hyväksyi tammikuussa Ylen tarjoaman eläkepaketin, ja hänen virallinen työsopimuksensa loppuu toukokuussa 2026. Neuvottelut Stillerin nimikko-ohjelman jatkosta ovat kesken, mutta hän toivoo ohjelman päättyvän kuluvan vuoden loppuun mennessä.
Kun Stiller päätti ottaa eläkepaketin vastaan, hän toivoi säästävänsä työpaikan jollekin itseään nuoremmalle. Hän kuitenkin myöntää ajatelleensa päätöksessä ensisijaisesti omaa jaksamistaan.
– Mähän en ole todellakaan mikään jeesus, Stiller korostaa.
Hän kuitenkin jatkaa toteamalla, että vanhempien työntekijöiden väistyminen on oikeudenmukaista. Näin on etenkin siksi, että eläköityvien työntekijöiden edut eivät tästä kärsi.
Stillerillä on mielessä nimi seuraajakseen: Yle Radio 1:n Pauliina Grym. Hän näkee Grymillä olevan itseään enemmän särmää ja yllätyksiä tarjottavana. Ohjelmapaikka kaipaa hänen mukaansa tuoreita tuulia.
Päätön huutelu auttoi alkuun
Stiller ei usko, että hän pääsisi nykypäivänä alan töihin uutena tulokkaana. Hän vertaa nuorta itseään uuteen toimittajasukupolveen.
– Kun mä katson nuoria toimittajia, niin kyllä ne on niin ammattimaisia.
Oman uransa alkuaikoja Stiller kuvailee päättömäksi radiossa huuteluksi, joka ei nykyisellä mediakentällä olisi mahdollista.
Kaikki alkoi suhteiden kautta. Image-lehteen Stiller pääsi 80-luvulla hyvän ystävänsä, lehden perustajan Raoul Grünsteinin kautta. Radio Cityyn hän uskoo päässeensä räväköillä puheillaan, jotka tekivät vaikutuksen silloiseen päätoimittajaan Juha Tynkkyseen.
Suhteiden lisäksi uran lennokkaaseen lähtöön vaikutti Stillerin mukaan ajankohta. Töiden saaminen ennen 90-luvun lamaa oli merkittävä onnenpotku. Sitä edeltävä taloudellinen nousukausi oli häröilylle ja city-kulttuurille otollista aikaa.
Luonnevioista voimaa
Stilleriä ajoi alalle tarve olla esillä ja saada omat juttunsa kuuluviin. Hän muistelee kollegansa todenneen ironisesti, että ilman luonnevikoja ei pääse alalla pitkälle.
– Mua on aina huvittanut esiintyjät, jotka sanovat, että kansa haki ne kotoa, koska heitä niin kaivattiin.
Stillerin mukaan tarve päästä esiintymään lähtee meistä itsestämme.
Hän näkee monilla alan toimijoilla olevan tavoitteita, kuten totuuden paljastaminen tai heikkojen puolustaminen.
– Sori nyt vaan, mutta ei mulla ollut tollasta missiota, Stiller tunnustaa.
Sen sijaan hän on etsinyt identiteettiään julkisuudessa. Hän uskoo, että taustalla on ollut hänen isänsä varovaisuus ja matalan profiilin pitäminen suhteessa ulkomaailmaan. Nuorempi Stiller halusi tehdä päinvastoin.
Kiitokseksi riittää kunnioitus
Uran loppusuoralla Stiller toivoo normaalia kunnioitusta.
– En tiedä parempaa palkintoa kuin se, että kollegat pitävät ammattilaisena.
Kunnioituksen kaipuusta huolimatta Stiller ei pidä uraansa keskusteluohjelmien parissa kovana journalismina. Hän kokee tasapainotelleensa viihteen ja journalismin välillä, mitä hän kuvaa termillä “infotainment”.
Omana erikoisuutenaan Stiller pitää keskustelevaa haastattelutyyliä, johon kuuluu väitteiden esittäminen vieraille. Tämä tapa ei ole Suomessa valtavirtaa.
Stiller on nauttinut työstään ihmisten kanssa.
– Kun tajuaa, että vieraat tekevät ohjelman, pääsee pitkälle.