”Mikä sinusta tulee isona?” on klassikkokysymys, johon abiturientti Liko Lepuslammilla ei ole vielä selvää vastausta. Hänen tulevaisuudensuunnitelmansa ovat aina olleet jatkuvassa muutoksessa.

Päiväkodissa Lepuslammi halusi lääkäriksi isänsä jalanjäljissä. Vastaavasti kouluikäisenä ajatuksissa oli opettajaksi ryhtyminen, koska ”eiväthän lapset tiedä muita ammatteja”.

Jossain vaiheessa Lepuslammi halusi puolestaan olla kirjailija, koska sai luovan kirjoittamisen opettajalta palautetta lahjakkuudestaan. Tällä hetkellä hän pohtii sosionomiksi kouluttautumista, mutta kertoo, että tämäkin ajatus vaihtuu todennäköisesti johonkin toiseen.

Lukio neljässä vuodessa

Lukio-opintojen pidentäminen neljään vuoteen on Lepuslammille eräänlainen helpotus, sillä se antaa lisäaikaa pohtia, mihin suunnata seuraavaksi.

Tampereen yhteiskoulun lukio eli TYK on ilmaisutaidon erityislukio, jossa opintojen pidentäminen on Lepuslammin mukaan yleistä. Hän mainitseekin saaneensa paljon tukea opintojensa pidentämiseen juuri koulusta ja ystäviltään.

Tuoreen opiskelijakunnan puheenjohtajan mielestä opintoja pidennetään TYKissä ennen kaikkea siksi, että siihen kannustetaan ja päätöstä tuetaan. Useimmat pidentävät opintoja, koska heillä on tarve hitaammalle tahdille. Lepuslammille pidennetyt opinnot mahdollistivat osaltaan opiskelijakunnan puheenjohtajuuden ja uusien elämäntaitojen oppimisen.

Hän kertoo kuitenkin, ettei saanut samanlaista tukea päätökselleen kotoaan, koska tulee perheestä, jossa on vahvat säännöt.

– Kotona oli aika iso vääntö, kun otin asian puheeksi.

Suorituskeskeinen ilmapiiri rajoittaa

Lepuslammi haluaa korostaa, ettei siinä ole mitään vikaa, jos esimerkiksi lukion haluaa suorittaa kahdessa vuodessa. Se on hänestä jopa hyvin ihailtavaa.

Lepuslammin mielestä ilmapiiri, jossa tällaisia saavutuksia ylistetään ja jossa nuoria painostetaan vastaaviin suorituksiin, on kuitenkin ongelmallinen. Tällainen ympäristö ei tue kuin niitä, joilla on poikkeuksellisen korkea stressinsietokyky.

Suorituskeskeisyys rajaa Lepuslammin mielestä myös monien nuorten luovuutta. Hän painottaa, että ihmiset ovat erilaisia. Vaikka suorituskeskeinen ilmapiiri varmasti hyödyttää monia, jokaista tällaista ihmistä kohden on se, jolle se on haitaksi.

– On paljon tosi lahjakkaita ihmisiä, jotka kukoistaisivat, jos he saisivat tehdä rauhassa ja ottaa askeleen kerrallaan.

Tulevaisuudensuunnitelmat askarruttavat

Lepuslammi kokee olevansa etuoikeutetussa asemassa, sillä hän ei itse tunne paineita arvosanoista toisin kuin suurin osa lukiolaisista. Hän kertoo kokevansa suurempia paineita epävarmoista tulevaisuudensuunnitelmista.

– Se on jännä paikka elämässä – olla tietämättä, mihin pitäisi mennä juuri silloin, kun se pitäisi tietää.

Tulevaisuus ei aiheuta päivittäistä ahdistusta tai painetta, mutta Lepuslammi myöntää, että välillä ajatus iskee öisin takaraivoon. Hän kertoo, että yliopistoon menemisestä on puhuttu kotona pienestä pitäen, minkä vuoksi muita vaihtoehtoja ei ehkä ole tullut edes harkittua.

Lepuslammi havahtui kuitenkin jo lukion ensimmäisenä vuonna siihen, ettei tiedä, riittääkö jaksaminen yliopistoon asti tai onko se edes välttämättä oma juttu. Nyt lukiouransa loppusuoralla hän ajattelee, että klassikkokysymystä ”mikä minusta tulee isona” tärkeämpi kysymys on ”millainen ihminen minusta tulee isona”.

Isona Lepuslammi haluaisi ainakin olla kiltti.

– Kun näkee toisen olevan kiltti, se herättää luottamusta maailmaan ja siihen, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin.