– Juot maitoa kuitenkin?
Näin elintarvikekemian professori vastasi kuullessaan Julia Lehtosen vegaanisuudesta. Vegaanisuus on ollut Lehtoselle osa arkea jo kauan, mutta ihmisten tietämättömyys aiheesta pääsee yllättämään edelleen.
Omanikäisten ystävien suhtautuminen vegaanisuuteen on lähes aina positiivista, mutta joskus tiedonpuute synnyttää ihmisissä kummallisia reaktioita, Lehtonen kertoo.
Syyllisyydentunteella on tehtävänsä
Välillä Lehtosesta tuntuu, että kun hän kertoo olevansa vegaani, toiset luulevat hänen haluavan aiheuttaa heille pahaa oloa. Syyllistäminen ei ole hyvä lähtökohta keskustelulle, Lehtonen sanoo. Hän uskoo silti, ettei syyllisyydentunne ole välttämättä huono asia, vaan se saa meidät kyseenalaistamaan omaa toimintaamme.
Keskustelemalla läheistensä kanssa vegaanisuudesta ja vastaamalla hassuihinkin kysymyksiin Lehtonen toivoo herättelevänsä tietoisuutta ruoantuotannosta ja sen ongelmakohdista. Hän haluaisi jakaa tietoa niin, että siitä syntyisi mahdollisimman pieni puolustusreaktio, joka usein saa ihmiset sulkemaan korvansa.
Lisää kriittistä ajattelua
Yksi ilmiö hämmästyttää silti ylitse muiden.
Hakiessaan opiskelemaan elintarviketieteitä Helsingin yliopistoon Lehtonen odotti alan koulutuksen olevan edistyksellistä ja ongelmanratkaisuun keskittyneempää. Kohta maisteriksi valmistuva Lehtonen on kuitenkin yllättynyt siitä, miten vähän ihmisiä hänen alallaan näyttäisi kiinnostavan alan eettisten ongelmien ratkaiseminen.
– Muiden ainejärjestöjen tapahtumissa on vegaaninen tarjoilu, meillä on sellaisia lihamakkaramaitobileitä.
Lehtonen toivoisi, että alan opiskelijat ja ammattilaiset haluaisivat olla muutoksen tekijöitä, koska he tietävät, miten ruokaa tuotetaan ja miten siihen liittyviä isoja kysymyksiä pystyttäisiin ratkaisemaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että yritetään vain opettaa, miten ruoantuotantoa ylläpidetään tällaisenaan.
Joskus yritysten ylistäessä omaa toimintaansa yliopistolla Lehtonen katsoo vierustovereitaan ja hämmästelee, eikö kukaan muu kuuntele tätä kriittisesti. Tietoa ruoantuotannon eettisistä kysymyksistä hän on joutunut etsimään lähinnä omalla ajallaan, vaikka toivoi pystyvänsä paneutumaan niihin juuri opinnoissaan.
Monta tapaa muutokseen
Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä hieman epäselvät. Valmistumisen jälkeen Lehtonen voisi toimia asiantuntijana ja oman koulutuksen hyödyntäminen tuntuisi järkevältä. Toisaalta aktivismi tuntuu suoremmalta tavalta vaikuttaa. Vaikuttamisen mahdollisuuksia on monia, ja Lehtonen painottaa, kuinka esimerkiksi kuluttajien valinnoilla on suuri merkitys.
– Harmittaa, kuinka monen ihmisen ajattelutapana on, että “en minä pysty tekemään yhtään mitään”. Todellakin pystyt. Jokaisella teolla on merkitys.
Se on selvää, että Lehtonen haluaa jatkossakin tehdä töitä eläinten oikeuksien eteen, oli se sitten aktivismin, asiantuntijuuden, tutkimuksen tai taiteen keinoin. Elintarviketieteiden piiriin hän toivoisi lisää ympäristöstä ja eläinten oikeuksista kiinnostuneita.
– Joskus tuntuu haastavalta löytää oma tapa tehdä muutosta. Mutta ehkä minä löydän sen vielä.