Kangasniemeläinen Anni-Riina Lindholm, 25, on kasvanut puutavara-auton kyydissä. Kuljetusala tuli hänelle tutuksi jo varhain isänsä Arin yrityksen Kuljetus A Lindholm Oy:n kautta, jossa Anni-Riina toimii nykyään toimitusjohtajana.

Peruskoulun jälkeen Lindholmin tie vei kolmivuotiseen logistiikan perustutkintoon, josta taskuun kertyivät kaikki tarvittavat kortit ja ammattipätevyydet. Työssään häntä kiehtoo erityisesti itsenäisyys ja vapaus.

– Tykkään siitä, että saan olla päivät yksin. Se on kuitenkin haastavaa, ja tulee itsensä ylittämisen kokemuksia, mikä on palkitsevaa.

Lindholmin arki pyörii pääasiassa töiden ympärillä. Työvuorot kestävät 12 tuntia, ja toisinaan töitä riittää myös viikonloppuisin. Työpäivät kuluvat samalla kaavalla: mennään paikkaan A, lastataan puut ja kuljetetaan ne paikkaan B. Tämän lisäksi hän hoitaa myös yrityksen hallinnollisia asioita.

– Tämä on samalla elämäntapa ja harrastus, eikä se aina tunnu työltä.

Ennakkoluuloja ja epäilyksiä

Puutavarakuljetus on perinteisesti miesvaltainen ala, eikä Lindholm ole välttynyt ennakkoluuloilta tai negatiivisilta kommenteilta. Erityisesti alku oli hänelle raskas, sillä nuorena naisena hänen osaamistaan kyseenalaistettiin usein. Kommentit, kuten ”Et olisi päässyt alan hommiin, jos et olisi Lindholmin Arin tyttö”, kuuluivat myös asiaan.

Palautetta alkoi tulla lisää Nelosen Rekkakuskit Suomi -ohjelman myötä. Siinä seurataan Lindholmin ja muiden kuljettajien työarkea. Ohjelman tavoitteena on lisätä kuljettajien arvostusta, ja se onkin tuonut näkyvyyttä sekä alalle että Lindholmille itselleen. Hän käyttää myös omaa sosiaalista mediaa jakaakseen rehellistä kuvaa kuljetusalan arjesta.

– Kaikki ei ole vain päivänpaistetta ja iloista hommaa. Sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki aina onnistu.

Yhdessä jaksossa kuvattiin Lindholmin ja hänen isänsä epäonnistunutta nosturin irrotusta, joka herätti keskustelua. Lindholm sai osakseen kritiikkiä: ”Ei tyttö saanut edes nosturia pois perästä.” Sen sijaan isään kohdistuneet kommentit olivat rakentavampia: ”Sattuuhan näitä, tämä on tällaista välillä.”

– En välttämättä aluksi uskaltanut tehdä asioita, koska pelkäsin, että he näkevät sen telkkarista ja siitä tulee kauhea palautevyöry.

Ajan ja ohjelman myötä Lindholm on saanut lisää itsevarmuutta tekemiseensä ja oppinut, ettei kaikkea pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Monesti palautteella ei ole todellista pohjaa, vaan se on muiden ihmisten purkamaa pahaa oloa.

– Teen mitä haluan tehdä, ja jos joku sitä kommentoi, se on ihan sama.

Kohti muutosta

Lindholm on saanut myös paljon tukea ja kannustusta avoimuudestaan. Hän haluaa jatkossakin rohkaista nuoria hakeutumaan alalle. Kuten monilla muillakin aloilla, nuoria, etenkin naisia, vähätellään. Muutos on kuitenkin mahdollinen, kun joukossa on avarakatseisia ihmisiä ja uutta energiaa.

– Ei pidä välittää muiden mielipiteistä, vaikka onkin raskasta. Uskoo omaan kykyynsä, koska kaikki aloittavat joskus jostain.

Vertaistuki on todella tärkeää ja aina pitää puhua jollekin, jos ahdistaa. Lindholm on valmis neuvomaan ja tukemaan. Hän on esimerkki siitä, että vaikeudet voi voittaa sinnikkyydellä, rohkeudella ja positiivisella asenteella.