Vastikään Hartolasta Jyväskylään muuttanut Miska Johansson viimeistelee tulevan lyhytelokuvaprojektinsa kuvaussuunnitelmaa. Elokuva sijoittuu toiseen maailmansotaan ja kertoo sotavangista, joka pakotetaan soittamaan haitaria henkensä uhalla.

Johanssonin elokuvaharrastus alkoi 9. luokalla, ilmaisutaidon kurssilla. Siellä sai valita tehtäväkseen joko käsikirjoituksen, näytelmän tai elokuvan. Johansson ystävineen ”repäisivät lonkalta” kymmenminuuttisen sotaeepoksen, vaikka kellään ei ollut mitään aiempaa kokemusta.

– Siinä oli tekemisen meininkiä, Johansson kertoo.

Johansson keräilee historiallisia replika-aseita, joten sotien aikaiset tapahtumat ovat luonteva aihepiiri lyhytelokuville. Hän harrastaa myös itse haitarinsoittoa, mikä on eittämättä vaikuttanut uusimman teoksen aihevalintaan.

”Talkootyöstä ei saa muuta kuin hyvää mieltä”

Johansson kertoo tekevänsä elokuvia ”lähikaveriporukalla”, eli niiden kanssa, jotka jaksavat olla mukana ja panostaa. Vaikka projektit toteutetaankin talkoohengessä tai korkeintaan ”nälkäpalkalla”, kulujakin on.

– Rahat on revittävä sieltä selkänahasta.

Esimerkiksi matkat kuvauspaikoille ja rekvisiitat vievät aina oman osuutensa, mutta sellaiset viulut maksetaan omasta pussista.

Intohimostaan huolimatta Johansson ei pyri tekemään elokuvia ammatikseen, vaan pitää mielellään harrastuksen harrastuksena. Silloin ei tule paineita siitä, että täytyisi tietyssä ajassa julkaista rahaa tuottava elokuva. Hän epäilee homman muuttuvan helposti väkinäiseksi, jos siitä tulisi hänelle työ. Myös kilpailu alalla on kovaa.

– Helpoimmalla pääsee, kun tekee nollabudjetilla, Johansson summaa.

Elokuvat ovat Johanssonille yksi itseilmaisun keino, ja hän pitää ajatuksesta jättää jotakin pysyvää jälkeensä. Tavoitteena on näyttää, mitä osataan tehdä.

– On sitten jälkipolville ihmeteltävää, Johansson lohkaisee.

Nyt Johansson hakee töitä Jyväskylästä ihan muilta aloilta.

– Leipätyönä täytyy tehdä sitä, mitä tarjotaan.

Hän kertoo aikaisemmin kyllä hakeneensa myös elokuva-alan koulutuksiin Turkuun ja Tampereelle, mutta sotilasvalokuvaajana toimiminen armeijassa toi aiheeseen uutta perspektiiviä.

– Siellä kaikki tehtiin tietyn kaavan mukaan, eikä persoonalliselle otteelle ollut sijaa, Johansson muistelee.

Hänen mielestään omaäänisyys on tässä lajissa oleellista.

”Kikkailemalla oppii parhaiten”

Johansson ei usko kaavamaisuuteen eikä ole lähtenyt opettelemaan esimerkiksi käsikirjoittamisen säännönmukaista puolta. Hän kertoo mielikuvitusta riittävän ilmankin, vaikka myöntää säännöilläkin olevan aina ”se totuuden pohja”.

Johanssonin mukaan menemällä ja tekemällä, itse kikkailemalla ja kantapään kautta oppii parhaiten. Edellisiä projekteja, joissa hän on ollut mukana, on julkaistu Youtube-kanavilla ”Siviili Productions” ja ”Pasuuna Movies”.

Aiemmat ja nyt tekeillä olevat tuotokset edustavat tavanomaista genre-elokuvaa: toimintaa, sotaa, komediaa ja lännenelokuvaa. Johanssonia kiinnostaisi jatkossa tehdä enemmän myös draamaa.

Suosikkiohjaajikseen Johansson luettelee kovia nimiä: Steven Spielberg, George Lucas, Quentin Tarantino ja Stanley Kubrick. Tavoitteena hänellä on kuitenkin löytää omanlainen tyyli tehdä elokuvia.

Tulevan lyhytelokuvan nimi on ”Viimeinen valssi”, ja se on Johanssonin mukaan tarkoitus saada kuvattua ennen kevättä, kun lumi on vielä maassa.

Projektissa on tällä kertaa jonkin verran yhteiskunnallista sanomaakin. Hän arvelee teoksesta tulevan ajatuksia herättävä mutta tulkinnanvarainen. Elokuva on tarkoitus julkaista ainakin Youtubessa, mutta Johansson saattaa ilmoittaa sen Tampereen elokuvajuhlillekin, mikäli lopputuloksesta tulee riittävän hyvä.