Median kautta tarkasteltuna tekoäly näyttäytyy polarisoituneesti joko pelkästään uhkana tai mahdollisuutena. Epärealistinen tulevaisuudenusko tekoälyyn aiheuttaa ristiriitaisia tunteita: samalla kun sitä hehkutetaan ajan ja resurssien käytön tehostajana, se tuomitaan kriittisen ajattelun tuhoajana ja luottamuksen rapauttajana.
Toimitustyön näkökulmasta julkinen keskustelu tekoälystä on keskittynyt sen väitettyyn tehokkuuden lisäämiseen ja resurssien vapautumiseen ”journalismin tekemiseen ja tiedonkaivuuseen”, vaikka todisteita resurssien käytön ohjautumisesta toimittajantyön ydinalueille on toistaiseksi ollut nähtävissä yllättävän vähän. Harvemmin tekoälykeskustelussa on myöskään nostettu esiin, kuinka vähän siitä on vielä hyötyä tehtävissä, joissa apua tarvittaisiin eniten.
Resurssisäästöillä on argumentoitu erityisesti kokonaisten ammattialojen erityisosaamisen ulkoistamista tekoälylle. Työn helpottamiseksi tarkoitettu apu saattaakin johtaa päinvastaiseen lopputulokseen, jolla on helppo perustella ”kipeitä, mutta välttämättömiä päätöksiä”. Tekoäly ei tule ainoastaan korvaamaan toimittajan työtä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, vaan se on jo korvannut suuren osan esimerkiksi radion uutistoimittajien tekemästä työstä ja uhkaa vakavasti lukuisia muita tehtäviä graafisella alalla ja kääntämisessä.
***
YK:n arvion mukaan tekoälyn osuus koko teknologiamarkkinoiden arvosta tulee kasvamaan 2,8 biljoonaan dollariin vuoteen 2033 mennessä, mikä tarkoittaa alan arvon kasvun 25-kertaistumista vuodesta 2023. Kehitys tapahtuu ensisijaisesti teknologian tavoitteiden ehdoilla, ei palvelujen kysynnän tai varsinkaan niiden käytettävyyden, laadun tai eettisyyden näkökulmasta. Kun kaikki nopeutuu ja muuttuu intensiivisemmäksi, emme enää koskaan tule elämään yhtä hitaassa ajassa kuin nykyhetkessä. Siksi on täysin ymmärrettävää, että ihmisten resurssien ollessa rajalliset nopeutta ja tehokkuutta haetaan muualta, jopa sisällön merkityksellisyyden kustannuksella.
Mitä on merkittävä tieto, jos sen määrittelee teknologiajätin tuottama tekoäly? Jos kehitys jätetään teknokraattimiljardöörien ja yksittäisten valtioiden hallintaan, yhteiskuntaa hyödyttävät vallan väärinkäytön paljastamista auttavat työkalut eivät varmasti tule olemaan kehitystyön tärkeimpiä hankkeita. Suurvaltojen hallinnassa oleva kehitystyö ei todennäköisesti palvele altruistisesti ihmiskunnan etua, vaan tekoälystä on tulossa ennemminkin sotilaskäyttöön kehitetty geopoliittisen vallankäytön väline. Tekoäly valjastetaan mieluummin valvontaan, disinformaation levittämiseen ja tiedon salaamiseen kuin datan purkamiseen, lajitteluun ja tiedon julkistamiseen kansalaisten hyödyksi. On hyvinkin mahdollista, että yhteiskunnallisesti tärkeän tiedonhankinnan häiritseminen tulee pian olemaan yksi tekoälyn merkittävimmistä käyttökohteista.
***
Yhteiskunnallisen merkittävyytensä perusteella voisi kuvitella, että tiedonhankintaan ja journalistisiin tarkoituksiin kehitettävät kielimallit ja avustajat olisivat ykkösprioriteetteina tekoälyn kehitystyössä. Tehokkailla työvälineillä tietoa voisi tuottaa tarkemmin ja nopeammin, ja hyöty jakaantuisi laajasti koko yhteiskunnan käyttöön. Hyötynäkökulmasta tarkasteltuna uuden tuottaminen synnyttää mielikuvan kehityksen kulkemisesta pelkkään hyvään. Tekoälyn hyödyntämistä on myös perusteltu vääjäämättä etenevällä yhteiskunnan modernisaatiolla, jonka tulpaksi harkitseva ja eettisistä asioista kiinnostunut yksilö asemoituu, jos ei ole heti innostuneesti mukana kehityksen etujoukoissa.
Lähes kritiikitön suhtautuminen nopeaan kehitykseen itseisarvona näkyy erityisesti siinä, miten nopeasti ja lähes yhtäkkiä tekoälyn hyödyntäminen on ilmestynyt vaatimukseksi toimittajan ammatillisiin perustaitoihin. Samaan aikaan journalismin tekijöiden keskuudessa ei ole vielä edes käyty keskustelua, miten tekoälyä olisi eettisesti kestävää käyttää, pitäisikö asiasta edes keskustella tai pitäisikö tekoälyn käytöstä tehdä laajempia toimittajien ammattikunnan sisäisiä linjauksia. Luultavasti tekoälystrategiakeskustelun aloittaminen tässä vaiheessa olisi jo liian myöhäistä, eettiset kysymykset ovat jääneet julkisessa keskustelussa kehityksen kunnianhimoisten tavoitteiden jalkoihin.
Seuraavan kymmenen vuoden sisällä kehityskulun lopputuloksella on todennäköisesti arvaamattomia vaikutuksia yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon tuottamiseen. Kun nopeasti kehitetyt sovellukset eivät käyttäydy toivotulla tavalla, niiden keräämän tiedon varastointi ja hallinta on epämääräistä tai vahingoittaa tekijänoikeuksia, kehitys voi johtaa myös yleisön luottamuksen menettämiseen. Vaativana erityisosaamisena esimerkiksi faktantarkistus tarvitsee työkaluja, jotka toimivat luotettavasti. Ammattilaisilla ole varaa ryvettyä huolimattomasti tuotetun tiedon verifioijina. Laajemmassa mittakaavassa yhdelläkään suurella mediatalolla ei ole varaa menettää paikkaansa ja käyttämäänsä valtaa uskottavana tiedonvälittäjänä.
Yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon tuottamisen ohella toimittajat ovat vastuussa kielen käytöstä, sen elinvoimaisuuden ylläpitämisestä ja uusintamisesta. Vaikka olisi helppoa ulkoistaa kirjojen tai artikkelien kääntäminen tekoälylle ja tuottaa työ kohtuullisen hyväksyttävällä lopputuloksella, yleisö saattaa tuntea itsensä huijatuksi. E-kirjojen tekoälykääntämisestä alkuvuodesta 2025 herännyt närkästys ja kritiikki tekoälyn käyttämisestä äänikirjojen lukijoina kertoo, että viestimiseen ja luovaan työhön sisältyy paljon tunteita, joita on hankalaa perustella tyhjäksi pelkästään järkisyihin tai tehokkuuteen vetoamalla. Yleisön ilmaisemaa kritiikkiä ei kannata vähätellä pelkkänä järjenvastaisena muutosvastarintana, koska affektien synnyttämillä reaktioilla on yllättävän paljon valtaa käynnistää jopa arvaamattomia yhteiskunnallisia muutoksia.
***
Tekoälykriittinen puhe sortuu helposti liialliseen turvallistamiseen, jonka kautta kehystettynä tekniikan ja ihmisen yhteistyö näyttäytyy toimitustyössä ja tiedonhankinnassa sattumanvaraisena uhkapelinä. Jos monessa toimituksessa teknisesti helpoiten tekoälylle ulkoistettavat työt, kuten tulospalvelut, on siirretty boteille jo vuosia sitten, silti monilla erityisen osaamisen alueilla vaikeimman ja uuvuttavimman mekaanisen työn tekee edelleen ihminen. Toimittaja perkaa datamassoja ja kirjoittaa tietopyyntöjä enimmäkseen käsityönä. Arkaluontoista tietoa ei voi syöttää tekoälylle, tekijänoikeudet ja yksityisyyden suoja rajoittavat datan käsittelyä huomattavasti. Valitettavasti tekoälyn tuottama materiaali on liian usein täynnä virheitä tai koostuu ”arvaamattomista hallusinaatioista”. Toisaalta tekoäly palvelee tasavertaisesti kaikkia kysyjiä, koska se ei arvota tiedon pyytäjää statuksen perusteella tai sen mukaan mitä instituutiota pyytäjä edustaa, eikä haasta kysyjän oikeutta saada tietoa. Ihmisen vahvuutena on vielä toistaiseksi aito vuorovaikutus ja yhteistyökyky, jota teknologian ja inhimillisyyden konvergenssi ei pysty imitoimaan.
***
Optimistinen usko tekoälyn kaikkivoipaan muutokseen pelkästään hyvänä asiana on psykologinen puolustuskeino selvitä epävarmassa tilanteessa. Teknologisia muutoksia on aina kritisoitu, koska tulevaisuus on nähty epämääräisenä uhkana eikä kehityksen merkitystä ole aina kyetty hahmottamaan. Tekoälyn kehitystyötä ajavat voimat, joita vastaan on hankalaa puolustautua, siksi toimittajille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua muutokseen. Niin kauan, kun tulokset tekoälyn asemasta merkityksellisen tiedon tuottamisessa puuttuvat, olennainen hukkuu runsauden kohinaan.
Esseessä on hyödynnetty seuraavia lähteitä:
Marianna Jantunen: Integration of artificial intelligence ethics into software engineering processes: Challenges, concerns, and opportunities. Väitöskirja on vuodelta 2025.
Aurora Rämö: Päätoimittajat nostivat jalustalle tekoälyn – keksintö uhkaa vähentää toimittajien töitä. Mielipidekirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 17.3.2025.
Lisäksi esseessä on hyödynnetty Journalisti-lehdessä ja Ylellä julkaistuja tekoälyä käsitteleviä tekstejä.