Journalistit kohtaavat päivittäin monenlaisia vaikuttamisyrityksiä. Näihin kuuluu muun muassa kiertely eli kysymyksen ohi vastaaminen, aiheen vaihtaminen puhumaan täysin jostakin muusta sekä suora vastarinta kieltäytymällä vastaamasta esitettyyn kysymykseen. Nämä ovat monelle toimittajalle arkipäivää.
Journalistien tehtävänä on välittää totuudenmukaista tietoa, usein myös sellaista, joka on vaikeasti saatavilla tai jonka julkistamista pyritään estämään. Vallanpitäjien haastaminen ja totuuden etsiminen voivat herättää vastustusta, mutta kuinka toimittaja voi säilyttää riippumattomuutensa ja eettisyytensä kaiken tämän keskellä?
Vaikuttaminen ulottuu räikeistä teoista, kuten lahjonnasta, hienovaraisiin käytäntöihin, kuten prosessien tahalliseen hidastamiseen. Esimerkiksi hiljattain käräjäoikeuksille lähettämäni tietopyynnöt joutuivat erityiseen syyniin, sillä tuomioita ei haluttu luovuttaa journalistiikan opiskelijoille. Tässä tapauksessa käräjäoikeudet toimivat kyseenalaisesti julkisuuslakia vastaan, jonka mukaan tieto on annettava journalistisiin tarkoituksiin. Tällainen toiminta on suoraan toimittajien työn hankaloittamista ja vaikuttamista.
***
Viranomaisten poikittain asettumisen lisäksi lehdissä julkaistavat yleisökirjoitukset voivat tuoda mukanaan haasteita. Vaikka yleisön osallistaminen on tärkeää, sen haasteena on, kuinka estää ulkopuolinen vaikuttaminen ja varmistaa, että julkaistu tieto on luotettavaa ja eettisesti kestävää. Tämä asettaa journalistit portinvartijoiksi ja faktantarkistajiksi.
Varsinkin sosiaalinen media on muodostunut valtavaksi vaikuttamisvälineeksi, mikä haastaa toimittajia merkittävästi. Toimittajat saattavat kohdata suoraa painostusta tai häirintää sosiaalisen median alustoilla, kun tiettyjen henkilöiden tai ryhmien intresseissä on estää tietynlaisen tiedon julkaiseminen. Häirintä voi vaihdella trollaamisesta ja viestien vääristämisestä aina suoriin uhkauksiin, jotka pyrkivät vaikuttamaan toimittajien ja uutismedioiden valintoihin. Tätä on nostettu esiin myös Toimittajat ilman rajoja -järjestön raportissa, jossa on varoitettu toimittajien työrauhan heikentymisestä ja lehdistönvapauden kaventumisesta Suomessa.
Esimerkiksi toimittaja Ida Erämaahan kohdistunut maalittamiskampanja on hyvä esimerkki toimittajiin kohdistuvasta häiriköinnistä ja vaikuttamisesta. Tapauksessa yksittäinen toimittaja joutui valtavan hyökkäyksen kohteeksi kirjoitettuaan kolumnin, jossa hän kritisoi muun muassa puolueiden puuttumista lehdistönvapauteen. Kolumnin julkaisun jälkeen useampi kansanedustaja hyökkäsi ivailevin sanankääntein kolumnistin kimppuun sosiaalisessa mediassa. Tällainen toiminta ei kohdistu pelkästään kirjoituksen sisältöön, vaan henkilöityy itse toimittajaan tarkoituksena hiljentää kriittiset soraäänet.
Henkilökohtaisen hyökkäyksen pelko voi rajoittaa toimittajan työskentelymahdollisuuksia. Tällainen pelko kaventaa paitsi toimittajan työn edellytyksiä, myös laajemmin sananvapautta ja lehdistön riippumattomuutta. Ilmiötä on käsitelty toistuvasti eri medioissa ja muistutettu siitä, että vaikuttamisyritysten torjuminen vaatii sekä yksittäisten toimittajien että koko toimituksen sitoutumista yhteisiin eettisiin linjoihin.
***
Journalismin perusperiaatteet – totuudenmukaisuus ja eettisyys – ovat keskeisiä toimittajan työssä. Lahjonnan vastaanottaminen on selvästi eettisesti väärin, mutta entäpä tilanne, jossa haastateltava pyytää tietyn sitaatin poistamista? Tällöin toimittaja joutuu tasapainoilemaan kahden vastakkaisen tarpeen välillä: suhteiden säilyttäminen vallanpitäjiin ja totuuden julkaiseminen.
Omasta kokemuksestani voin kertoa esimerkiksi tapauksesta, jossa yrityksen edustaja yritti estää artikkelin julkaisun vedoten siihen, että oli vahingossa paljastanut merkittävää tietoa. Vaikka hän oli alun perin suostunut haastatteluun, myöhemmin hän alkoi painostaa toimitusta poistamaan erityisesti yhden sitaatin – juuri sen, jossa tuli ilmi karu totuus. Loppuvaiheessa hän jopa väitti, ettei tiennyt osallistuvansa haastatteluun. Painostukseen ei myönnytty, ja juttu julkaistiin sellaisenaan.
Yleisö saattaa kyseenalaistaa, miksi joissain tapauksissa julkaistaan sitaatti, jonka haastateltava on jälkeenpäin halunnut poistaa. Tällöin on tärkeää miettiä julkaisupäätöstä laajemmin: jos kyseessä on yksityishenkilön haastattelu, toimittajan tulisi suhtautua pyyntöihin myötämielisemmin kuin jos pyytäjä olisi valtakoneiston edustaja. Vallanpitävien henkilöiden ja instituutioiden kanssa journalistin on kuitenkin osattava asettaa rajoja ja varmistaa, ettei media taivu niiden painostuksen alla.
***
Toisaalta vaikuttamisyritykset eivät tule aina ulkopuolelta. Toimittaja voi kohdata myös sisäisiä ristiriitoja oman ammattietiikkansa ja henkilökohtaisten arvojensa kanssa. Joskus perusperiaatteissa pysyminen vaatii enemmän aikaa ja työskentelyä, ja tämä voi houkuttaa joustamaan. Olisi helpompaa antaa vaatimuksille periksi, ja esimerkiksi muuttaa sitaatti, vaihtaa näkökulmaa tai muuten pehmentää kantaansa, mutta silloin journalistina tulee sahanneeksi omaa oksaansa. Tällöin toimittaja vaarantaa luotettavuutensa ja rikkoo työnsä eettisiä ohjeita.
Moninaiset vaikuttamisyritykset ovat osa journalistien arkea, mutta ne eivät saa heikentää journalismin eettisiä periaatteita. Toimittajien on löydettävä tapa tasapainottaa itsenäisyytensä ja toimivat suhteet vallanpitäjiin, jotta he voivat täyttää roolinsa yhteiskunnassa ja palvella yleisöään rehellisesti ja totuudenmukaisesti.
Vaikuttamisyritysten moninaisuus haastaa journalisteja jatkuvasti, mutta erityisen vaikeita tilanteista tekee niiden huomaamattomuus. Kaikki painostus ei näytä painostukselta. Esimerkiksi tiedotustilaisuuksien jälkeen kahden kesken tapahtuva ”epävirallisesti” -maininta voi olla taitava keino ohjata uutisointia toivottuun suuntaan; antaen vihjeitä tai tietoa, joka halutaan julkisuuteen, mutta ilman että sen esittäjä joutuu vastuuseen. Kun tietoa annetaan toimittajalle tällaisessa muodossa, toimittajan on itse arvioitava, onko tieto niin merkittävä, että sen salaaminen ei ole enää journalistisesti perusteltua. Hieman vastaavanlaisia kysymyksiä on käsitelty myös Journalisti-lehdessä.
Toinen vähemmän keskusteltu vaikuttamisen muoto on ”suhteiden hoitaminen”. Toimittajalle saatetaan tarjota valikoitua tietoa, haastatteluja tai pääsyä kulisseihin sillä ehdolla, että uutisointi pysyy myönteisenä. Tämä saattaa asettaa etenkin nuoret ja uransa alkuvaiheessa olevat journalistit vaikeaan asemaan: kuinka kieltäytyä etuoikeuksista, jos ne voivat samalla avata ovia ammatissa etenemiselle?
***
Journalistin ensisijainen velvollisuus on kuitenkin yleisölle, vaikka journalismissa vallitsee jatkuva kilpailu näkyvyydestä ja nopeudesta. Tämä voi johtaa siihen, että vaikuttamisyrityksiä ei ehditä kunnolla tunnistaa tai käsitellä. Nopeasti julkaistava uutinen saattaa sisältää tarkistamatonta tai painostuksen alla muotoiltua sisältöä, mikä vaarantaa journalismin luotettavuuden. Tässä kohtaa toimituksellinen kulttuuri nousee avainasemaan. Kun toimituksissa keskustellaan avoimesti vaikuttamisesta ja asetetaan selkeät linjaukset sen torjumiseksi, on yksittäisen toimittajan helpompi pysyä periaatteissaan.
Kriittinen journalismi tarvitsee tuekseen myös työyhteisön ja johdon ymmärrystä. Jos painostustilanteissa jää yksin, riski myöntyä kasvaa. Erityisesti sosiaalisessa mediassa tapahtuva massiivinen ja usein koordinoitu häirintä voi vaikuttaa jopa siihen, mitä aiheita toimittajat valitsevat tai välttelevät. Pahimmillaan tämä johtaa itsesensuuriin, jolloin vallankäyttäjät saavuttavat tavoitteensa ilman suoraa puuttumista.
***
Median monimuotoisuus on osaltaan turva toimittajien riippumattomuudelle. Kun yhteiskunnassa toimii erilaisia medioita – valtamedioita, paikallislehtiä, tutkivaa journalismia tekeviä toimituksia sekä vapaita verkkojulkaisuja – on painostuksen vaikeampi saavuttaa kaikkia samanaikaisesti. Toimittajat voivat myös jakaa keskenään tietoa vaikuttamisyrityksistä ja rakentaa kollektiivista suojaa vaikutusyrityksiä vastaan.
Riippumaton journalismi ei ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa puolustamista. Tämä tehtävä ei ole pelkästään yksittäisten toimittajien vastuulla, vaan myös toimitusten johdon, mediatalojen omistajien ja yhteiskunnan tuen varassa. On tärkeää, että toimittajilla on tilaa tehdä työnsä myös silloin, kun se on epämukavaa tai sohaisee muurahaispesää. Ilman vaikutusyritysten vastustamista ei ole olemassa demokratiaa, joka perustuu avoimeen, rehelliseen ja vapaaseen tiedonvälitykseen.
Esseen pohjana on hyödynnetty seuraavia lähteitä:
Andrew Chadwick. The hybrid media system: Politics and Power. 2017.
Ilmari Hiltunen: Ulkoinen vaikuttaminen ja sen vastakeinot suomalaisessa journalismissa. Artikkeli Media & viestintä -lehdessä vuodelta 2020.
Julkisen sanan neuvosto: Journalistin ohjeet. 2024.
Marja Honkonen: Mediasta yritettiin kesällä tehdä ”osapuoli”, joka haluaa vahingoittaa hallitusta. Poliitikot syyttivät rivijournalisteja, kuten Ida Erämaata. 2023.
Maria Pettersson: Toimittajat ilman rajoja: HS-oikeudenkäynti vaikuttaa ehdottomasti Suomen kansainväliseen maineeseen. 2022.
Maria Pettersson: Media unohtaa oikeutensa ja vallanpitäjät velvollisuutensa. 2023.