Kristinuskon ihmiskeskeisyys pohjautuu teologian maisteri ja väitöskirjatutkija Toni Koivulahden mukaan paljolti hierarkiaan, jossa ihmiset tulevat ennen eläimiä tai luontoa. Tämä kristillinen ajatus ihmisen erityisasemasta on johtanut luonnon alistamiseen.

Koivulahti avaa uudessa tutkimuksessaan kristinuskon luontosuhteelle uuden näkökulman, jossa luontoa ei nähdä pelkästään ihmisen hyödynnettävänä resurssina. Hän haastaa perinteistä ihmiskeskeistä teologiaa ja nostaa esiin posthumanistisen tulkinnan, joka kyseenalaistaa ihmisen ja eläinten välisen jyrkän rajan.

Koivulahti näkee, että posthumanistiselle tulkinnalle on Raamatussa aineksia.

Hänen mukaansa Raamattua on mahdollista tulkita nykymaailman näkökulmasta, vaikka sitä ei ole kirjoitettu ajassa, jossa olisi tiedetty esimerkiksi eläinten laajasta tehotuotannosta.

– Ideologiat ja elinympäristö muovaavat tapoja, jolla me luemme ja tulkitsemme tekstejä, Koivulahti pohtii.

Vastavoimia ihmiskeskeiseen kristinuskoon 

Koivulahden mukaan kirkko on myös tehnyt avauksia ihmisen vastuusta huolehtia luonnosta. Katolisen kirkon edesmennyt paavi Franciscus totesi aikanaan, että nykyisin on jyrkästi torjuttava ajatus, että Jumalan mukaan meillä olisi absoluuttinen hallintavalta eläimiin nähden.

Tällaista liikehdintää tapahtuu myös kirkkojen sisällä. Koivulahti nosti esiin Pauliina Kainulaisen, joka on evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Hän on nostanut keskusteluun ihmisen vastuun luontoa kohtaan.

Koivulahti kertoo näkevänsä paljon kristinuskoa yhdistettynä ekologiseen ajatteluun. Hän mainitsee erityisesti Kristittyjen Elokapinan, joka on kristittyjen ympäristöliike.

Lopulta Koivulahti kokee, että hänen tutkimuksensa luo keskustelunavauksen eettiselle näkemykselle luonnon ja eläinten arvosta kristinuskossa.

– Tutkimukseni tekee pohjatyön, mistä keskustelu voi alkaa, hän toteaa.