Tampereen yliopiston tutkija Reeta Pöyhtärin mukaan sosiaalisen median keskustelussa vihapuheeseen puuttumisesta puhutaan, ikään kuin se olisi este yksilön sananvapaudelle. Todellisuudessa verkkokeskusteluja valvotaan paljon vähemmän, kuin mitä vihapuhekriittisten ihmisten pelkokuvissa annetaan olettaa.

– Jos sieltä jotain joskus poistetaan, niin sehän on suoranainen ihme, Pöyhtäri toteaa.

Sosiaalisessa mediassa vihapuheeseen puututaan vain harvoin, sillä siihen ei ole resursseja. Pöyhtäri kertoo, että Suomen lainsäädännössä ei ole omaa pykälää vihapuheelle, mutta lain mukaan voi syyllistyä rikoksiin, kuten kunnianloukkaukseen tai kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Nämä rikokset voivat sisältää vihapuhetta.

Pöyhtärin mukaan vihapuheen seuraukset uhrille ovat todelliset, vaikka tutkimuksen mukaan usein keskustelu pyöriikin vihapuheen olemassaolon kieltämisen ympärillä.

Vihapuheen käsite käännetään poliittisessa keskustelussa ympäri

Poliittisessa keskustelussa vihapuhe voidaan kääntää Pöyhtärin mukaan ympäri niin, että korkeassa asemassa oleva henkilö ensin itse sanoo esimerkiksi jotakin rasistista. Kun vihapuheeseen puututaan, hän uhriutuu.

Pöyhtäri kertoo, että sosiaalisen median keskustelussa nousee usein esiin lause “mitään ei saa enää sanoa”, jolla yleensä viitataan tuomitsevaan vastareaktioon, jonka loukkaava tai asiaton kommentti saa.

– Se, että mitään ei muka saisi enää sanoa, ei myöskään pidä tutkimustiedon valossa paikkaansa, Pöyhtäri sanoo ja jatkaa, että sanomisistaan on myös tärkeä kantaa vastuu.

Etenkin mielipiteitä jakavissa aiheissa netin keskusteluissa tunteet saattavat nousta pintaan, mikä voi näyttäytyä epäasiallisena käytöksenä. Pöyhtäri haluaa kuitenkin muistuttaa, että tärkeää ja kriittistä keskustelua voi käydä myös asiallisesti ilman, että se muuttuu vihapuheeksi.