Elokuussa opiskelijoiden asumisen tuki muuttui. Tuen määrä on voinut laskea tai nousta suurimmillaan yli kaksisataa euroa. Tiukalla opiskelijabudjetilla tällaiset summat ovat merkittäviä.
Asumisen tuen muutoksella on hallituksen esityksen mukaan tarkoitus saada 57 miljoonan euron nettosäästö vuoteen 2028 mennessä. Verrattuna opiskelijoiden aiemmin saamaan yleiseen asumistukeen, opintotuen asumislisää voi saada suuremmilla tuloilla. Uudistuksesta hyötyvät erityisesti pariskunnat ja kimppa-asunnoissa asuvat. Sen sijaan yksin, kalliisti asuvat opiskelijat kärsivät. Kelan arvion mukaan noin 150 000 opiskelijan asumisen tuki on laskenut, joista viitisen tuhatta asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa. Uudistus iskee heihin rahallisesti vielä kovemmin, jopa yli kahden sadan euron nuijalla.
Edullisia asuntoja ei riitä kaikille. Opiskelija-asuntosäätiöiden asuntoja riittää noin kolmasosalle asumislisän saajista. Yksityisasuntojen hintataso puolestaan on huomattavasti korkeampi. Asunnon vaihtaminen halvempaan ei siis ole itsestäänselvyys. Pahimmillaan opiskelija on jumissa itselleen liian kalliissa asunnossa, jolloin asumismenot syövät suhteettoman paljon toimeentulosta.
Mitä vaihtoehtoja opiskelijalla tällaisessa tilanteessa sitten on? Säästäminen voi olla lähes mahdotonta, sillä monen opiskelijan budjetti on lähtökohtaisesti tiukka. Esimerkiksi ruuasta tai terveyskuluista säästäminen vaikuttaa suoraan opiskelijan hyvinvointiin. Vuonna 2023 tehdystä tutkimuksesta selviää, että jo ennen asumisen tuen muutosta lähes 70 % pääkaupunkiseudun opiskelijoista oli huolissaan toimeentulostaan. Heistä jopa yli kolmasosa jätti ruoka- ja lääkeostoksia tekemättä taloussyistä. Tilanne ei ole helpottanut, päinvastoin.
Muutoksella on syvennetty entisestään opiskelijoiden välistä eriarvoisuutta.
Toisinaan kuulee puhuttavan siitä, miten opiskelijat ajetaan lainalle, eikä tämäkään kaukaa haettua ole. Mieluummin ottaa lainaa kuin säästää välttämättömyyksistä. Opiskelijoiden selvästi tärkein syy opintolainan ottamiselle onkin toimeentulon turvaaminen. Opintolainasta toki saa lähes puolet anteeksi, jos valmistuu määräajassa. Suorastaan loistava diili. Paitsi heille, jotka eivät tähän pysty esimerkiksi jaksamissyistä. Myös oman alan epävarmat työllistymisnäkymät tai aiemmista opinnoista kertynyt maksamaton laina saattavat kummitella taustalla.
Keskustelin taannoin ystävieni kanssa opintolainan ottamisesta. Kerroin heille, kuinka olen ensimmäisen opiskeluvuoteni pärjännyt tukien ja omien säästöjen avulla, mutta tänä syksynä alan nostaa opintolainaa. Kaksi opiskelijaystävääni totesivat, etteivät haluaisi ottaa lainaa. Toinen heistä saa vanhemmiltaan tukea opintoihin, ja toisella on säästössä välivuoden aikana ansaitut tulot sekä työssäkäyvä kumppani elinkustannukset jakamassa. Olen itsekin hyvässä tilanteessa; uskon valmistuvani tavoiteajassa ja säästöjä on vielä tallessa pahan päivän varalle. Minulla on myös paljon läheisiä, joiden puoleen kääntyä – pehmeä turvaverkko.
Entä mitä tekee opiskelija, jolla säästöjä ei ole, jota vanhemmat eivät kykene tukemaan ja jolle opintolainan ottaminen on todellinen riski? Töiden tekeminenkään ei ole realistista, kun paikkoja saadaan lähinnä suhteilla. Oleellinen kysymys onkin, onko korkeakouluopinnoista tullut suurempituloisten etuoikeus. Sosioekonominen tausta vaikuttaa merkittävästi lähtökohtiin, joista opiskelijat korkeakouluun ponnistavat. Jos taloudellinen tilanne on valmiiksi tiukka, yksikin tukileikkaus voi olla liikaa. Eriarvoisuuden huippu on tilanne, jossa pienituloisten perheiden lapset jättävät hakematta korkeakouluun, sillä opintojen rahoittamisesta on tehty mahdotonta.
Kuuntele, miten Tampereen ylioppilaskunnan sosiaalipoliittinen asiantuntija Ilona Taubert kertoo vanhempien tuen ja suhteiden merkityksestä opiskelijan toimeentulossa. Kommentista on saatavilla tekstiversio.
On suhteetonta, että opintojen rahoittaminen on osalle itsestäänselvyys ja toisille valtava ponnistus. Opiskelijoiden tuista leikkaaminen johtaa syventyvään eriarvoisuuteen, joka jo ennestään näkyy voimakkaasti. Samalla kun jotkut pystyvät opiskeluiden ohella esimerkiksi matkustelemaan ja juhlimaan, osalla rahat riittävät juuri ja juuri asumiseen ja elämiseen. On huolestuttavaa, että pienituloiset opiskelijat ajetaan riippuvaisiksi tietyistä ratkaisuista, kuten opintolainasta tai toimeentulotuesta.
Opiskelijoiden asumisen tuen muutos iski siis nimenomaan pienituloisiin. Hyötyjinä puolestaan on pieni joukko ennestään taloudellisesti hyväosaisia opiskelijoita. Muutoksella on syvennetty entisestään opiskelijoiden välistä eriarvoisuutta.
Ilona Taubert kertoo aiheesta myös pitkässä haastattelussa.