Juttelin taannoin erään ystäväni kanssa. Kuten opiskelijakulttuuriin kuuluu, siirtyi keskustelu väistämättä budjettipuheiden puolelle. Sataviisikymppiä kuukaudessa, noin viisi euroa päivässä pöydän antimiin – ei mikään ruhtinaallinen summa, muistan tuskailleeni.
Onneksi Kuopion ammattikorkeasta saa hävikkiäkin edullisesti mukaan iltapäivisin, ystäväni myhäili vastaukseksi.
Siis mitä? Tuohan on todella hieno käytäntö! Harmi, ettei meillä Tampereella harrasteta moista, ajattelin.
Tämän nerokkaan käytännön innoittaman lähdin tutkiskelemaan suosimani opiskelijaravintolan, YO Ravintolan taustoja. Tuon puljun omistaa Juvenes Oy, jonka nettisivuilla todetaan hävikkiä toden totta myytävän lounasajan päätyttyä.
Käsittämätöntä! Minä en ole kuullut moisesta mitään, ei mainoslappusen vertaa, ei edes yhtä toisella korvalla kuultua kahvipöytähuhua. Saattoiko tämä olla julma valhe? Lompakkoni, saatika vatsani ei kestäisi sitä.
Jouduin nälkäkiukun valtaan. Olin valmis canceloimaan koko konsernin.
Mutta ammattimainen mediankäyttäjä ei noin vain ”känselöi” ketään ilman luotettavaa todisteaineistoa. Niinpä valmistelin kysymysrungon, jonka avulla Juveneksen toimituspäällikkö Nina Lyytinen saattaisi valaista tätä suureksi vääryydeksi kokemaani asianhaaraa. Missä minun edullinen hävikkiruokani on?
Lyytinen murensi maailmankuvani. YO Ravintolan tarjoilusuunnittelu on nimittäin niin nerokas, ettei linjastohävikkiä jää myytäväksi. Monissa muissa ravintoloissa hävikkiä kuitenkin myydään.
Kuuntele kommenttiklippi, jossa toimitusjohtaja Nina Lyytinen kertoo hävikinmyynnistä ja sen mahdollisuudesta eri ravintolakohteissa. Kommentista on olemassa myös tekstiversio.
Tunsin painon sydämessäni. Olinko herkullisen ruuan motivoimien tunteiden vallassa tuominnut Juveneksen liian ankarasti?
Ympäristörasitteen vähentämiseksi Juveneksen päämääriin kuuluu laskea syntyvää kokonaishävikkiä viidellä prosenttiyksillä vuodessa. Ruokahävikiltä välttymiseksi on olemassa monia keinoja, joita yhdistämällä tähän tavoitteeseen pyritään.
Saagani syntymäpaikka, YO Ravintola, sulkeutuu arkisin monia muita opiskelijaravintoloita myöhemmin, vasta klo. 17:00. Tämä mahdollistaa sen, että kokenut työntekijäkaarti pystyy vaiheistamaan ruoan valmistuksen ja tarjoilun siten, ettei ruokaa juuri jää yli. Tällaista ennakointia peräänkuuluttaakin myös Kuluttajaliitto.
Lisäksi Kuluttajaliitto kertoo ravitsemuspalveluiden hävikin syntyvän pääosin juuri linjastohävikin muodossa. YO Ravintolassa suurin rooli ruokahävikin kokonaismäärässä vaikuttaa kuitenkin olevan lautashävikillä, eli asiakkaiden ostaman ruoan tähteillä.
Vatsani motivoima tutkimusprojektini sattuikin niin sanotulle Hävikkiviikolle. Kyseessä oli tempaus, jonka tarkoituksena oli tuoda opiskelijaravintoloiden asiakkaille tietoutta ruokahävikistä ja sen välttämisestä. Pohjoismaisen ministeriöneuvoston suositusten mukaan asiakaskunnan tiedottaminen hävikin synnystä onkin erinomainen vaikutuskeino biojätteen vähentämiseksi.
Keittiössä puolestaan kannattaa kiinnittää huomiota etenkin pakkaussuunnitteluun, painotetaan tiedotteessa. Tälläkin asianhaaralla vaikuttaa Juvenes loistavan. Tuotehankinnoista vastaava Lyytinen kertoo, että ammattikeittiön kiireessä huonosti suunniteltuun pakkaukseen voi jäädä merkittäviäkin määriä raaka-ainetta.
Tunsin painon sydämessäni. Olinko herkullisen ruuan motivoimien tunteiden vallassa tuominnut Juveneksen liian ankarasti?
No niin. Olettamukseni ruokahävikin myynnistä – tai pikemminkin sen puutteesta – suosimassani opiskelijaravintolassa osoittautui todeksi. Sitä luulisi, että olisin tuntenut oloni voittoisaksi ja omahyväiseksi. Liehakan voitonparaatin sijasta suunnistin haastattelutilanteesta suoraan YO Ravintolaan.
Tarjolla oli monien opiskelijakollegojeni suosimaa Kiovan kanaa. Muruakaan tästä herkusta ei lautaselleni jäänyt.
Juveneksen ajurina on, että mitä maittavampaa ruoka on, sitä vähemmän hävikkiä siitä syntyy. Olisinko saanut illalla litran pakkauksen tätä einestä mukaani, jos se olisi ollut vain hitusen katkerampaa? Emme ehkä saa koskaan tietää.
Nälkäkiukkuni laantui, mutta egoni, vatsani ja lompakkoni jäävät suremaan tätä takaiskua. Ainakin ympäristö kiittää Juvenesta.
Nina Lyytinen kertoo asiasta lisää pidemmässä radiohaastattelussa.