En voi olla ainoa, joka on huomannut nuorten rikosten nousseen viime aikoina otsikoihin. Uutisia kouluhyökkäyksistä ryöstöihin ja seksuaalirikoksiin tuntuu jatkuvasti nousevan esiin suomalaisessa mediassa. Monia tapauksia yhdistää nuori tekijä.
Voi olla, että oma mediankulutukseni ohjaa sosiaalisen median algoritmeja personoimaan sisältöä niin, että nuoriin liittyvät uutiset korostuvat syötteissäni. Tämä sai minut pohtimaan, johtuuko nuorisorikollisuudesta käytävä julkinen keskustelu rikollisuuden todellisesta lisääntymisestä, korostuneesta medianäkyvyydestä vai onko ilmiössä kyse jostakin aivan muusta?
Haastattelin nuorisotutkija Päivi Honkatukiaa, joka selvensi ilmiön taustoja. Honkatukian mukaan tutkimukset osoittavat nuorisorikollisuuden olevan alkuoletuksiani vastoin laskussa tai pysyttelevän neutraalilla tilastotasolla. Helsingin yliopiston nuorisorikollisuuskyselystä selviää, että nuorten syyllistyminen rikoksiin ei ole merkittävästi lisääntynyt.
Kuuntele, mitä nuorisotutkija Päivi Honkatukia kertoo nuorisorikollisuuden tilanteesta. Voit myös lukea kommentin.
Tuloksista on kuitenkin havaittavissa huolestuttava ilmiö sosiaalisen median kautta levitettävistä kiusaamis- ja väkivaltavideoista. Somessa leviävistä videoista ja väkivallan kuvaamisesta kysyttiin ensimmäistä kertaa nuorisorikollisuuskyselyssä vuonna 2024.
Uskon, että osa nuorisorikollisuuden ja -väkivallan kasvaneesta medianäkyvyydestä johtuu siitä, että rikollisuus ja väkivalta on siirtynyt sosiaaliseen mediaan.
Näkemykseni nuorisorikollisuuden ja nuorten väkivaltaisen käytöksen yleistymisestä pohjautuu vahvasti kokemuksiini lasten ja nuorten kanssa työskentelystä. Olen huomannut, kuinka yhä nuorempi lapsi tuntuu arkisissa konfliktitilanteissa tukeutuvan väkivaltaan, useimmissa tapauksissa erityisesti henkiseen väkivaltaan.
Alakouluopettajan sijaisena olen todistanut somekiusaamista, törkeää nimittelyä ja hämmentävän taitavaa manipulointia jopa alle 10-vuotiailta lapsilta. Opettajana ja ohjaajana olen itsekin saanut osani salakuvaamisesta ja nimittelystä.
Uskon ilmiön taustalla olevan monia syitä, kuten erityisopetuksen resurssien vähäisyys tai erilaiset kasvatustyylit. Lisäksi monet koulun ulkopuoliset taustatekijät, kuten köyhyys tai mielenterveysongelmat vaikuttavat vahvasti lasten ja nuorten käytökseen.
Uskon, että väkivalta ja rikokset ovat siirtyneet yhä enemmän psyykkiselle tasolle ja sosiaalisesta mediasta tulleen niille oiva väline.
Honkatukian mukaan tutkimukset osoittavat yhä nuorempien ajautuvan väkivaltarikosten polulle. Henkinen väkivalta ei kuitenkaan lukeudu tilastoissa ilmi tuleviin väkivaltarikoksiin. En halua maalittaa nuoria ja väkisin väittää nuorten rikollisuuden ja väkivaltaisuuden yleistyneen, mutta voiko havaitsemani ilmiön taustalla olla väärän tilastoinnin tarkastelu? Uskon, että väkivalta ja rikokset ovat siirtyneet yhä enemmän psyykkiselle tasolle ja sosiaalisesta mediasta tulleen niille oiva väline.
Sosiaalisen median kautta syntyy uusia ilmiöitä ja trendejä lähes päivittäin. Niiden kaikkien seuraaminen ja tarkastelu on oikeastaan mahdotonta. Juuri tästä syystä sosiaalisen median vaikutukset nuorisorikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen pitäisi ottaa entistä vakavammin. Trendien ja tapahtuminen nopeatempoisuus heijastuu myös vaikeuteen pysyä perillä somessa tapahtuvista rikoksista ja henkisestä väkivallasta.
Yksi huolestuttavimmista trendeistä sosiaalisessa mediassa on väkivallan ihannointi. Olen havainnoinut ilmiötä enemmän somealustojen puolella kuin uutismedioiden kautta, ja toivon, että aihetta nostettaisiin suomalaisessa mediassa enemmän otsikoihin. Etenkin incel– ja roadmankulttuurit ovat lietsoneet somen kautta fyysistäkin väkivaltaa ja kannustanut esimerkiksi väkivaltaisiin ryöstöihin.
Poliisin toteuttamassa nuorisorikollisuuden analyysissa nousee esiin huoli siitä, kuinka vaikeaa somessa tapahtuviin rikoksiin on puuttua. On siis ymmärrettävää, jos kaikki eivät ole huomanneet someväkivallan laajentuvaa ilmiötä samalla tavalla, kun aiheen kokonaisvaltainen käsittely on lainvalvojillekin haastavaa.
Hiljattain aloitettu mobiililaitteiden käytön rajoittaminen kouluissa on todettu tehokkaaksi keinoksi rajoittaa esimerkiksi somekiusaamista. Yhteiskunnallisella tasolla voitaisiin myös rajoittaa lasten pääsyä sosiaalisen median alustoille. Tavallisena kansalaisena ja huolta kantavana yksilönä olen sitä mieltä, että tietoisuuden kasvattaminen ja keskustelujen herättäminen on tässä vaiheessa kuitenkin tärkeintä. Vaikka rikollisuus kuuluukin tietyllä tapaa nuoruuteen, en usko ylimääräisen väkivallan ja pahoinvoinnin kaitsemisen olevan missään elämänvaiheessa huono idea.
Asiantuntija Päivi Honkatukia kertoo lisää nuorisorikollisuuden tilanteesta ja siitä käytävästä mediakeskustelusta pitkässä haastattelussa.