Nykyisin kantasuomalaiset nuoret eivät osaa kunnolla äidinkieltään. Isompien kaupunkien ravintoloissa ja kahviloissa ei enää välttämättä saa suomenkielistä palvelua. Suomen kieli surkastuu!

Tätä pelon lietsontaa on hankala sivuuttaa, kun uppoutuu medioiden algoritmeihin. Vääjäämättäkin alkaa pohtia sitä, onko itse myötävaikuttajana tähän suomen kielen ”surkastumiseen”. Mieleeni juolahtaa arkipäiväiset hetket, kun puheeseeni lipsahtaakin vahingossa englantia. Se tapahtuu nykyään jo niin huomaamatta, että sitä on hankala edes vältellä. Kirottu finglish.

Finglish tarkoittaa ilmiötä, jossa suomen kieleen sekoitetaan englantia. Sitä käytetään paljolti nuorison keskuudessa, ja esimerkiksi sosiaalisen median kommenttikentissä se on näyttänyt herättävän ärtymystä etenkin vanhemmissa sukupolvissa. Finglishillä voidaan tarkoittaa myös amerikansuomalaisten tapaa sekoittaa suomen kieltä sikäläisen valtakielen joukkoon.

Journalistiset mediat toimivat äänitorvina huolestuneille kansalaisille. Nopealla haulla voi löytää useita tuoreita juttuja nuorison huonosta kielitaidosta ja koulumenestyksestä. Mutta onko asia todellisuudessa niin? Uhkaako finglish todella suomen kielen asemaa, ja kuuluuko sen käyttöä tuomita?

Ei ole mitenkään realistista vaatia nykynuoria käyttämään samanlaista suomea kuin esimerkiksi isovanhempamme ovat nuoruudessaan käyttäneet.

Käännyin suomen kielen professori Johanna Vaattovaaran puoleen selvittääkseni kielihysterian taustoja. Vaattovaara kuitenkin vahvisti tuntemustani siitä, että pelon lietsonta kielen surkastumisesta ei ole millään tavalla ajankohtaista.

Kielikäsitystutkimuksen perusteella nuoret ovat itsekin huolissaan omasta kielenkäytöstään, mikä voidaan tulkita hyvänä merkkinä. Huolen osoittaminenhan voidaan nähdä myös välittämisenä. Jos ihmiset välittävät suomen kielestä, se tuskin on vaarassa kadota.

Kuuntele suomen kielen professori Johanna Vaattovaaran kommentti eri sukupolvien kielen käytöstä. Voit myös lukea kommentin.

Helsingin yliopiston uutistiedotteen mukaan nuorten yleinen kiinnostus kieliä kohtaan on heikompaa kuin ennen. Vieraiden kielten opintoja vältellään, ja yhtenä vaikuttimena saattaa olla korkeakoulujen vuoden 2020 valintauudistus. Pitkästä matematiikasta voi saada todistusvalinnassa paremmat pisteet kuin itse aineesta, joka olisi olennaisempi korkeakoulussa opiskeltavan alan kannalta. Eli kielten opiskelu ei välttämättä ole enää yhtä motivoivaa korkeakouluopintojen näkökulmasta. Voiko tästä heikkenevästä kielikiinnostuksesta siis syyttää pelkästään Suomen nuorisoa?

Olisiko yleisen huolen sijaan kannattavampaa kannustaa suomalaisia nuoria kielelliseen kansainvälistymiseen? Maailma globalisoituu vauhdilla, ja itse näen monikielisyydessä lähinnä vain positiivisia puolia.

Lainaten professori Vaattovaaraa, kielenkäyttö vaihtelee ikäkausittain. Ei ole mitenkään realistista vaatia nykynuoria käyttämään samanlaista suomea kuin esimerkiksi isovanhempamme ovat nuoruudessaan käyttäneet.

Kotimaisten kielten keskuksen blogipostauksen perusteella voisin väittää, että suomalaiset nuoret ovat oikeastaan suomen kielen aallonharjalla. Nuoret osaavat nimenomaan oman aikansa suomea erinomaisesti ja jopa kehittävät sitä. Finglishin myötä suomen kieleen tulevat uudet laina- ja vierassanat oikeastaan rikastuttavat kieltä, ja tekevät vuorovaikutuksestamme moninaisempaa.

Auttamatta minulla herää myös kysymyksiä siitä, onko tämän kielihysterian taustalla nationalismia tai jopa ksenofobiaa eli muukalaisvihaa. Nationalismin perusperiaatteenahan on yhtenäinen valtio, jolla on yhteinen kieli, kulttuuri ja kansa. Nähdäänkö vieraiden kielten rantautuminen Suomeen siis jollain tavalla uhkana? Pelkäävätkö suomalaiset sitä, että maahanmuuttajat syrjäyttävät kantaväestön ja sen myötä myös suomen kielen?

Ylimitoitetun huolen sijaan täytyisi keskittyä siihen, miten tarjoamme laadukasta suomen kielen opetusta kaikille, ja miten estämme sosioekonomisen aseman aiheuttamaa segregaatiota, joka voi myös olla yksi syy vajavaisille kielitaidoille. Loppujen lopuksi motivaatio kielten opiskeluun täytyy tulla nuorelta itseltään, mutta myös huoltajien on hyvä olla kannustamassa jälkipolviaan kielelliseen rikkauteen.

Sitä paitsi suomalaista nuorisoa on kritisoitu aina. Milloin he juovat liikaa alkoholia, milloin polttavat liikaa tupakkaa ja milloin menestyvät huonosti koulussa. Eri sukupolvien nuorisolla on aina ollut omat ongelmansa. Kun televisiot yleistyivät kotitalouksissa, ruudun tuijottelusta oltiin huolissaan. Auta armias, jos silloin olisi tiedetty, mitä älypuhelimet tuovatkaan tullessaan. On totta, että nykypäivänä nuorisolla on useita huolestuttavia haasteita, joihin on syytä puuttua. Suomen kielen käyttö ei kuitenkaan ole yksi niistä.

Suomen kielen professori Johanna Vaattovaara kertoo aiheesta myös pitkässä haastattelussa.