Vanhan sanonnan mukaan maanviljelijän koulutodistuksessa riittää, kun on uskonto kymppi ja matematiikka nelonen. Maatalousyrittäjäksi ryhtyminen tänä päivänä vaatii entistä monipuolisempaa osaamista, mutta usko tulevaisuuteen korostuu jälleen.
Suomalainen maatalous on nyt hataralla pohjalla. Maatilojen määrä vähenee yhä kovaa tahtia ja alan kannattavuus on epävarmaa.
Pitkällä aikavälillä Suomen maatalouden rakenne on muuttunut ratkaisevalla tavalla. Pelkästään karjatilojen määrä vähentyi 1975–2008-välisenä aikana noin 70 prosenttia ja samankaltainen kehitys jatkuu edelleen. Tilojen yhteismäärän vähentyessä yksittäisten tilojen kokoluokan on täytynyt luonnollisesti kasvaa, jotta tuotantomäärä on voinut pysyä kutakuinkin samana.
Tässä kehityksessä yksittäiselle yrittäjälle kaatuu kuitenkin aina enemmän ja enemmän vastuuta. On väistämätöntä, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan myös sille, millaiseen työmäärään yksi ihminen kykenee.
Samaan aikaan voi olla tyytyväinen tekemäänsä työhön, mutta uupunut työn määrästä.
Vaikka maatalousyrittäjien psyykkinen oireilu, kuten masentuneisuus, on vähentynyt viimeisen kahden vuoden aikana, se on pidemmällä aikavälillä ollut vaihtelevaa. Yksi syy tälle on alan sisällä tapahtuva vaihtelu, mikä toisaalta kuuluu asiaan. Välillä tulee parempia satoja ja välillä huonompia.
Tämänhetkisen tiedon mukaan voimattomuutta ja väsymystä kokee 40 prosenttia viljelijöistä, kun kaksi vuotta sitten osuus oli 46 prosenttia. Työn mielekkääksi kokeneiden määrä on hieman kohonnut, mutta heitäkin on vain noin puolet maatalousyrittäjistä. Mitään kovin selkeää linjaa ei näytä olevan, paitsi että maatalousyrittäjien työkyky on laskenut vuodesta 2018 lähtien. Toisaalta samaan aikaan voi olla tyytyväinen tekemäänsä työhön, mutta uupunut työn määrästä.
On kuitenkin paljon syitä myös sille, miksi nimenomaan maatalousyrittäminen on nykyään erityisen kuormittavaa. EU-jäsenyyteen liittyvät säädökset ovat monimutkaistaneet alaa pitkän aikaa, ja alan lainsäädäntö muuttuu tiheään tahtiin. Ulkoministeriön julkaisussa onkin pohdittu EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan kohdistunutta kritiikkiä siitä, kuinka se alistaa viljelijät kohtuuttoman mutkikkaalle sääntelylle.
Lisäksi yhteiskunnallinen muutos on yleisesti mennyt siihen suuntaan, että maaseutu tyhjenee ja ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Sen myötä kaikenlainen yhteisöllisyys maaseudulla on vähentynyt huomattavasti, joten maanviljely on aiempaa yksinäisempää työtä.
Luonteva kannustin ryhtyä näin vaikeaan ammattiin olisi sen rahallinen kannattavuus, mutta sitäkään ei suomalainen maatalous tunnu tällä hetkellä tarjoavan. Suomessa ruoantuotanto on kalliimpaa ja tarkemmin säädeltyä kuin monessa muussa Euroopan maassa, mutta samalla kilpaillaan EU:n yhteisillä markkinoilla, missä on mukana myös paljon halvemmalla tuotettua ruokaa.
Kuuntele, mitä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työkykyneuvoja Maija Pispa kertoo suomalaisen maatalouden markkinatilanteesta. Voit myös lukea kommentin.
Monille yrittäjille maatalous ei riitäkään elannoksi – sellaisenaan. Luken maatalouslaskennan mukaan joka kolmas maatila hankkii lisätuloja harjoittamalla myös muuta yritystoimintaa. Kotiseudullani esimerkiksi isäni tekee omien viljelytöidensä ohessa paljon koneurakointia toisille tiloille sekä tienhoitotöitä. Eräs naapuritila pyörittää lypsykarjatoimintansa lisäksi kokonaista koneiden kunnostus- ja jälleenmyyntifirmaa. Työpäivät saattavat venyä heillä 16-tuntisiksi.
Nämä ihmiset kuitenkin pitävät työstään, ja se on eittämättä paras keino jaksaa pitkiä päiviä. Mutta maatalous on sellainen ammatti, että sitä on aina jonkun pakko tehdä myös riippumatta siitä, onko halukkaita tarjolla.
Maatalousyrittäjän tulot ovat tällä hetkellä niin suuren työmäärän takana, että luultavasti yhä harvempi suomalainen on valmis sellaiseen. Maatalouden on nykytilanteessa oltava melkein kutsumusammatti, jotta yrittäjä jaksaa sitä riittävällä panoksella harjoittaa. Ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, että maatalousyrittäminen olisi kyllin monen suomalaisen ylin kiinnostuksen kohde tulevaisuudessa.
Kaivattaisiin dramaattisia muutoksia maatalouden kannattavuuteen, jotta se voisi olla ammattina myös jotakin muuta kuin ponnistelua jaksamisen rajamailla.
Maija Pispa kertoo asiasta myös pitkässä haastattelussa.