21. elokuuta 1995 Helsingin Olympiastadionilla. Noin 30 000 ihmistä katsoo, kun kolme 16-vuotiasta poikaa nousee lavalle. Kyseessä on Puhdas elämä lapselle! -hyväntekeväisyyskonsertti, jossa esiintyy tuore punk-sensaatio Juustopäät.

Yksi näistä pojista on Jani “Jansku” Tanskanen.

– Filmi katkesi. Kun käveli lavalta pois bäkkärille tajusi, mitä tuli tehtyä.

Juustopäiden uran alku oli todella vauhdikas. Ensimmäiset bänditreenit koulun kellarissa pidettiin pian poikien ensitapaamisen jälkeen. Ei kestänyt kauaa, että he lähettivät kuplamuoviin käärittyjä demokasetteja keltaisilta sivuilta löydetyille levy-yhtiöille.

Pari viikkoa myöhemmin heille soitettiin sekä BMG:stä että Universalista, joka kulki siihen aikaan nimellä Polygram. Kumpikin monikansallinen levy-yhtiö tarjosi heille levytyssopimusta.

“Kaikki oli vain bändiä”

Sopimus tehtiin Polygramin kanssa vain singlestä, mahdollisella jatko-optiolla. Oli kuitenkin alusta asti selvää, että sitä tullaan jatkamaan. Bändin musiikki meni heti radion soittolistoille ja heille tarjoutui uskomattomia keikkamahdollisuuksia, kuten täydelle stadionille esiintyminen.

Toisen, kultaa myyneen albumin Et sä tajuu? jälkeen kaikki Juustopäiden keikat olivat loppuunmyytyjä. Jansku kuvailee bändin sen aikaista suosiota hysteriaksi: mihinkään ei voinut mennä ilman, että ihmiset tunnistavat ja ympäröivät. 17-vuotiaana hänen oli muutettava pois kotoa, jotta nuoriso lopettaisi heidän pihallaan parveilun.

Suosionsa huipulla Juustopäät teki yli 300 keikkaa käytännössä putkeen. Pahinta oli Janskun mielestä taukojen puute. Keikkailun lomassa piti myös tehdä uutta musiikkia ja mainostaa sitä. Kaikki oli vain bändiä.

– Kun lopetimme keikkailun, en pystynyt yli vuoteen kuuntelemaan musiikkia. Ei nykyään artistien enää anneta palaa tuolla tavalla loppuun.

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä bändi oli lopettanut. Kaikki halusivat tehdä jotain muutakin. Jansku ei ollut ehtinyt suorittaa lukiotakaan loppuun: kun keikkabussi odottaa koulun edessä keskiviikkona ja bileputki jatkuu sunnuntaihin asti, ei aikaa jää opiskeluun.

“Jotain muutakin elämää”

Jansku oli jo 90-luvulla alkanut tekemään kansitaidetta, ensin tietysti Juustopäille. Lukion jälkeen kysyntä oli kasvanut niin suureksi, että hän pian vastasi lukemattomien artistien visuaalisesta ilmeestä – örinämetallista tangokuningatar Marita Taavitsaiseen.

Bändin takia viivästyneen, Heurekan graafikkona suoritetun siviilipalveluksen jälkeen hän siirtyi töihin markkinointialalle, ja vuonna 2007 hän oli jo perustanut oman mainostoimiston.

Puhkipalaminen musiikkiin väistyi nopeasti. Pari vuotta Juustopäiden hajoamisen jälkeen Jansku oli jo äänittämässä albumia uudessa bändissä. Siitä eteenpäin hän on ollut mukana monenlaisissa musiikkiprojekteissa töiden ohella.

Lopulta vuonna 2014 Juustopäät teki paluun. Jansku ja laulaja-basisti Harri “Hade” Tuovinen halusivat nähdä, millaista olisi jatkaa samaa punkbändiä uudella meiningillä. Tekeminen oli taas kivaa ja keikkailu nautinnollista. Jansku koki sen raikkaana uutena alkuna.

Ei kestänyt kauaa, että Jansku perusti oman levy-yhtiön nimeltä Love Is Punk. Kiitollisena siitä, mitä itse oli saanut nuorena, hän halusi koettaa antaa saman muille. Sekä muille bändeille että punk-genrelle, joka ei ole enää pinnalla kuten ennen.

Suurten markkinointiprojektien, tunnetussa bändissä soittamisen ja oman levy-yhtiön pyörittämisen tasapainottelu vapaa-ajan ja perheen kanssa ei ole helppoa. Jansku myöntää palaneensa useamman kerran puhki, mutta kokee ne myös muistutuksina omista rajoista.

Lähipiirissäkin Janskulta on kysytty, miksi hän ei ikinä lepää, mutta musiikki on hänelle parasta lepoa. Sen tekeminen ei koskaan ole ollut mikään valinta. Se on paikka, johon hän voi uppoutua ja olla ajattelematta mitään muuta. Oli kyse sitten oman musiikin tekemisestä tai muiden auttamisesta.

– En tiedä, onko se siellä äidinmaidossa jostain tullut. Jos en tee musiikkia, en voi hyvin.