Kymmenen vuotta sitten Tiina Röning juoksi yksin paikasta paikkaan luennoimassa seuroille suorituskyvyn psykologiasta, sillä psyykkisiä valmentajia oli Suomessa vain muutama. Monet seurat pitivät psyykkistä työtä pakollisena pahana: rasitteena, joka tulee vastaan vain urheilijan loukkaantuessa.
Vuonna 2012 mielenterveys oli urheilussa vielä tabu. Tähän aikaan Röning alkoi kehittämään psyykkisen valmentamisen palveluita Tampereen Urheiluakatemiassa. Työt piti aloittaa käytännössä nollasta.
Niin seurat kuin itse urheilijatkin välttelivät avun piiriin hakeutumista.
– Urheilussa on vahva yksin pärjäämisen ihanne. Mutta oikeasti avun pyytäminen on taito – ja resilienssiä.
Harppauksia eteenpäin
Psyykkisen hyvinvoinnin käsittelyssä on onneksi otettu suuria askeleita eteenpäin. Röningin kaltaisten urheilupsykologien työnkuva on monipuolistunut ja heidän palveluitaan hyödynnetään aktiivisemmin.
Suomen Olympiakomitean ja Tampereen Urheiluakatemian kautta Röning on yhteydessä olympiatason huippu-urheilijoihin sekä lukuisiin urheiluseuroihin, kuten Tampereen Ilvekseen. Lisäksi hän työskentelee Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen Helmarien psyykkisenä valmentajana.
– Suhtautuminen on muuttunut radikaalisti. Nykyään ymmärretään, että mielen hyvinvointi liittyy suorituskykyyn ja urheiluun olennaisesti.
Suhtautumisen lisäksi konkreettiset urheilijoiden mielenterveyden tukirakenteet ovat parantuneet. Apua on nykyään helpommin saatavilla, ja monissa seuroissa toimii psykologiaan erikoistunut valmentaja.
Positiivinen kehitys on osaltaan Röningin kovan työn ansiota. Hän on ollut yli vuosikymmenen mukana kouluttamassa seuroja ja valmentajia niin suorituskyvyn psykologiasta kuin urheilijoiden inhimillisistä mielenterveyden haasteista.
Nykyään hän vetää kliinisten urheilupsykologien verkostoa ja keskittyy asiantuntijatyöhön. Röningin ei tarvitse enää juosta paikasta paikkaan, sillä psyykkisiä valmentajia löytyy paljon enemmän.
Lähellä ihmistä
Työmäärästään huolimatta Röning haluaa löytää aikaa urheilijoiden kohtaamiseen. Hän pitää psykoterapeutin vastaanottoa terveydenhuollon puolella, jotta myös akatemioihin kuulumattomilla urheilijoilla on mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua.
– Tämä on klisee, mutta työssäni parasta on ihmiset. Urheilijat ovat mahtavia persoonia, Röning sanoo.
Milanon olympialaisissa Röningin voi löytää hiihtokilpailujen maaliviivalta kantamasta urheilijoiden takkeja. Tukea on heti saatavilla ja kisakokemukset puidaan yhdessä läpi.
Röning nauttii työnsä monipuolisuudesta, mutta toivoo alalleen työkuvien selkeyttämistä.
Hän sanoo suoraan, että ennen urheilupsykologiksi ryhtymistä kannattaa tehdä muita töitä, sillä selkeitä rakenteita ei ole edelleenkään olemassa.
Seuroilta tarvitaan edelleenkin rohkeutta uudistua, ja kulttuurin muutoksen on jatkuttava.
Röningin unelma on, että psyykkinen hyvinvointi nähtäisiin tärkeänä osana suorituskyvyn ylläpitämistä ja urheilussa menestymistä. Kenenkään urheilijan ei tarvitse olla yksin pärjäävä superihminen.