Helsingin yliopiston ja Birdlife Suomen uuden tutkimuksen mukaan Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet eivät ole riittävän laajoja suojelemaan kylmään ilmastoon sopeutuneita lintulajeja. Tutkimuksessa vertailtiin sadan eri lintulajin populaatioita eri puolilta Suomea vuosina 1980–1999 ja 2010–2022.
Luonnonsuojelualueet eroavat merkittävästi toisistaan. Etelä-Suomessa luonnonsuojelualueet ovat pinta-alaltaan merkittävästi pohjoisia luonnonsuojelualueita pienempiä. Tutkimuksen mukaan kylmään sopeutuneet lintulajit kaipaavat nimenomaan laajoja suojelualueita. Samalla havaittiin lämpimään sopeutuneiden lajien hyötyvän pienistä suojelualueista.
– Esimerkiksi mustapääkertun levinneisyysalue on siirtynyt pohjoisemmaksi, kertoo tutkija ja Luonnontieteellisen museon rengastustoimiston suunnittelija Leena Hintsanen. Mustapääkerttu on muuttolintu, joka on ennen viettänyt kesänsä tyypillisesti Etelä- ja Keski-Suomessa.
Vanhoilla suojelluilla metsäalueilla mikroilmasto, eli paikallinen, esimerkiksi metsän sisäinen ilmasto on viileämpi kuin nuorissa metsissä tai kaupunkialueilla.
Tietoa tutkimuksesta
- Lintulajien kantojen muutoksia tutkittiin 245 eri suojelualueella.
- Noin 13% Suomen pinta-alasta on luonnonsuojelualuetta.
- Kylmään sopeutuneiden lintulajien kannat ovat valtakunnallisesti laskeneet.
- Etelä-Suomen luonnonsuojelualue on pirstaleinen.
- Lintulaskennat ovat vapaaehtoisten harrastajien varassa.
Etelä-Suomi hyötyisi laajemmista suojelualueista
Kylmään sopeutuneiden lintulajien kantojen on havaittu merkittävästi laskeneen varsinkin pienemmillä luonnonsuojelualueilla. Tutkimus osoittaa, että Etelä-Suomessa ei ole yhtäkään riittävän laajaa suojelualuetta, jotta kylmään ilmastoon sopeutuneiden lintulajien kannat säilyisivät ennallaan. Etelässä pitäisi joko muodostaa uusia laajoja suojelualueita tai vaihtoehtoisesti yhdistää vanhoja pienemmillä alueilla.
– Etelä-Suomessa maankäyttö on niin tehostunutta, että monimuotoiset laajat suojelualueet ovat jääneet puuttumaan, toteaa Hintsanen.