Tampereen Yliopiston psykologian laitoksen NAO-humanoidirobotti. Saksassa NAO-humanoidiroboteilla pelataan esimerkiksi jalkapalloa. Humanoidirobotit osaavat koordinoida liikkeitä ja työskennellä tiiminä.

Robotin katse voi tuntua torjunnalta – ulkonäkö vaikuttaa siihen, miten kohtaamme koneen

Tampereen yliopiston tutkimuksessa humanoidirobotin välttelevä katsekontakti aiheutti ihmisissä yhtä voimakkaita ulkopuolisuuden tunteita kuin toisen ihmisen torjunta. Psykologian tohtori Samuli Linnunsalon mukaan robottien ulkonäkö, eleet ja kulttuurinen ympäristö on otettava huomioon, kun koneita suunnitellaan osaksi ihmisten arkea.

Humanoidirobotin heikko nonverbaalinen viestintä voi tuntua ihmisestä yhtä torjuvalta kuin toisen ihmisen vastaava ele, selviää Tampereen yliopiston tutkimuksessa. Psykologian tohtori Samuli Linnunsalon mukaan tutkimuksen yllättävin tulos oli reaktioiden voimakkuus. Vaikka ihminen tietäisi kyseessä olevan kone, kokemus ulkopuolisuudesta ei eronnut ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

– Kyse on osittain tiedostamattomasta seikasta. Aivojen varoitusjärjestelmä toimii mieluummin liian herkästi kuin liian hitaasti.

FAKTA

Tutkimuksesta

  • Humanoidirobotin katsekontaktin laatu lisäsi tutkittavien kokemaa ulkopuolisuutta.
  • Tutkittavat kohtasivat joko katsekontaktia ylläpitävän tai sitä välttelevän NAO-humanoidirobotin.
  • Sosiaalinen torjunta aktivoi aivojen varoitusjärjestelmän, joka on yhteydessä kivun tunteeseen.
  • Robotin eleen tulkitseminen torjunnaksi voi olla virheellinen, mutta kokemus todellinen.

Humanoidirobotin ulkonäöllä on väliä

Keskustakampuksen Linnassa psykologian laitoksella vastassa on ranskalainen NAO-humanoidirobotti. Se muistuttaa ihmistä siinä määrin, että se seisoo kahdella jalalla, sillä on kaksi kättä, sormet ja kasvot, mutta sen tunnistaa selkeästi robotiksi. Linnunsalon mukaan robotin suunnittelussa on tärkeää löytää tasapaino ihmismäisyyden ja koneenomaisuuden välillä. Hän pitää tärkeänä, etteivät robotit yritä näyttää liikaa ihmisiltä.

– Näin voidaan saavuttaa ihmisen ja robotin välisen vuorovaikutuksen hyviä puolia, ilman että robotin tarvitsee esittää olevansa ihminen.

Liian ihmismäinen ulkonäkö voi vaikeuttaa ihmisen ja robotin välistä vuorovaikutusta herättämällä epämukavuutta tai jopa ahdistusta. Linnunsalo ei usko, että kaikkein ihmismäisimmät robotit tulevat yleistymään arjessa. Niiden kehittäminen on kallista, ja epämiellyttäväksi koettu ulkomuoto voi muodostua esteeksi käytännön sovelluksille sekä lisätä riskejä teknologian väärinkäytöksille.

Sen sijaan kaupunkiympäristöissä näkyvät pienet ruoankuljetusrobotit edustavat toisenlaista suunnittelua. Pyöreät muodot ja silmiä muistuttavat etuvalot tekevät niistä helposti lähestyttäviä ja inhimillistettäviä, mikä myös nostaa kynnystä vahingonteoille.

Robotin ulkonäköön ja käyttäytymiseen liittyy myös kulttuurisia kysymyksiä. Eri kulttuureissa sosiaalisia eleitä tulkitaan eri tavoin. Linnunsalon mukaan psykologiset seikat pitäisi huomioida laajemmin humanoidirobottien suunnittelussa. Robotin käyttäytymisellä voi olla kivuliaita ja ikäviä vaikutuksia, erityisesti jos robotin on tarkoitus työskennellä esimerkiksi terveydenhuollon piirissä.