Vuoden 2016 rikostilastoja
- Poliisin tietoon tuli kaikkiaan 488 000 rikosta.
- Niistä 36 000 oli henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, joista lähes 34 000 pahoinpitelyitä.
- Henkirikoksia tehtiin 76, mikä oli kymmenen prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna ja vähiten sitten vuoden 1970.
- Pahoinpitelyn tai huolimattoman käytöksen seurauksena kuoli 19 ihmistä.
Vuonna 2012 vankilasta päässeistä 58 prosenttia palasi rikosten pariin viiden vuoden sisällä vapautumisestaan. Edellisillä, saman mittaisilla tarkastelujaksoilla uusintaprosentti oli korkeampi. Esimerkiksi vuonna 2006 vapautuneista takaisin vankilaan päätyi 64 prosenttia. Tuoreimmat luvut löytyvät Rikosseuraamuslaitoksen vasta lasketuista ja toukokuussa julkaistavista tilastoista.
Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Tiina Vogt-Airaksinen uskoo, että uusintarikollisuuden väheneminen johtuu aiempaa sujuvammasta siirtymästä vankeudesta vapauteen. Vuonna 2006 otettiin käyttöön valvottu koevapaus, joka mahdollistaa pitkää tuomiota lusivien vapauttamisen portaittain kohti siviiliä. Suljettuun vankilaan päätyneet siirretään tuomion edetessä ensin avovankilaan, sitten koevapauden kautta valvottuun ehdonalaiseen vapauteen.
– Enää ei vapauduta muovikassi kädessä suoraan suljetulta kadulle, Vogt-Airaksinen kertoo.
Nopea ja valvottu vapauttaminen on hänen mukaansa varmin tapa pitää rikollisuudelle alttiit henkilöt integroituneina yhteiskuntaan ja tavalliseen arkeen. Vankeja on turha pitää kahleissa katkeroitumassa.
– Vankila laitostuttaa nopeasti. Mitä pidempään on muurien sisällä, sitä todennäköisemmin suhteet perheeseen katkeavat ja asema työ- ja asuntomarkkinoilla heikkenee.
Uusintarikollisuudelle stoppi jo vankilassa
Jokaiselle vangille tehdään rangaistusajan suunnitelma, jonka toteutumista arvioidaan. Suunnitelmaan sisällytetään yleensä koulutusta, töitä ja vaikkapa suuttumuksen hallintaa tai ongelmanratkaisutaitoja käsitteleviä kursseja.
Myös vapautuneille vangeille tarjotaan konkreettista apua elämän suunnan korjaamisessa. Asiakkaan kanssa voidaan lähteä yhdessä työvoima- ja sosiaalitoimistoon varmistamaan, ettei pinna pala ja että kaikki sujuu niin kuin pitää.
– Mutta mihin se sitten tyssää, on mietityttänyt minua kohta 16 vuotta, Riihimäen vankilan apulaisjohtaja Susanna Schugk-Laulumaa pohtii.
Vaikka suunta on oikea, vuonna 2016 tuomarin nuija iskeytyi uusituista henki- tai väkivaltarikoksista tai niiden yrityksistä pöytään yli 1500 kertaa.
Schugk-Laulumaan mielestä syyttävää sormea ei voi näissä tapauksissa osoittaa vain vankiin itseensä. Etenkin päihderiippuvuudet ja rikosmyönteinen elinympäristö vaikeuttavat rikoskierteestä pois pääsemistä.
Vangin omilla selviytymiskeinoilla ja halulla muuttaa elämänsä suuntaa on silti merkitystä. Erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden pariin vain harva päätyy vahingossa.
– Se on ammatinvalintakysymys, Schugk-Laulumaa toteaa.
Radivangit voivat sekoittaa pakkaa
Rikosseuraamuslaitoksen erikoistutkija Sasu Tyni uskoo, ettei uusintarikollisuuden määrässä tulla ainakaan lähiaikoina ottamaan takapakkia. On kuitenkin mahdollisia yhteiskunnallisia ja globaaleja muutoksia, joiden takia rikollisuuden leviämistä ja kehitystä on vaikea ennustaa.
Rikosseuraamuslaitoksen vuosien 2018–2021 toimintasuunnitelmassa huomioitiin väkivaltainen radikalisoituminen vankiloiden sisällä. Susanna Schugk-Laulumaa kertoo, että radikalisoituminen on uusi mutta tuttu ilmiö. ”Radivankeihin” on hänen mukaansa suhtauduttava vakavasti, mutta haasteista on selvitty ennenkin. Kymmenisen vuotta sitten jännitti järjestäytynyt rikollisuus.
– Tajusimme, että Suomeen rantautuu jengipoikia, ja mietimme, mitä me heidän kanssaan oikein teemme. Nyt tulemme jo suhteellisen hyvin toimeen.
Onko vanki ilkeä pahantekijä vai yhteiskunnan heittopussi? Lue kommentti täältä.