Video koirasta kävelemässä kahdella jalalla. Kuva koirasta, jolla on hame ja meikkiä. Videopätkä lampaasta, joka on jumissa keinussa. Esimerkiksi tällaisiin ”hauskoihin” postauksiin olen somessa törmännyt. Aiemmin ne hymyilyttivät, nykyään niistä tulee vain paha olo.

Sosiaalisesta mediasta on tullut lemmikinomistajan sirkusareena. Ihmisiä viihdytetään eläimen kärsimyksen kustannuksella. Usein hauskana pidetyn videon takana nimittäin on pelokas tai kärsivä eläin.

Suurin osa ylilyönneistä tapahtuu ulkomailla. Koirien inhimillistäminen menee yli varsinkin Yhdysvalloissa, joissa koira on asuste käsilaukussa. Sosiaalinen media toi viimeistään nämä ylilyönnit myös suomalaisten silmille. Video hassusti ääntelevästä possusta voi todellisuudessa olla eläin pahoissa kivuissa. Tällaisen videon jakaminen vain levittää väärinymmärrystä.

Siitä on tuskin kenellekään haittaa, että ihminen kutsuu itseään koiransa äidiksi. Lässytä lemmikillesi, jos haluat. Tärkeää olisi kuitenkin muistaa, ettei lemmikki ole lapsesi. Koirasi ei tunne huonoa omaatuntoa siitä, että tuhosi kenkäsi, tai kadu sitä, että oksensi lattialle. Tällaisiin tunteisiin se ei kerta kaikkiaan kykene.

Miksi koiranomistaja haluaa ylipäätään somettaa lemmikkinsä puolesta? Yritetäänkö sillä kompensoida oman tilin tylsää sisältöä tai vähäistä seuraajamäärää? Näin ei-koiraihmisenä sometilien suosiota ja määrää on vaikea ymmärtää. Kunhan vain eläimen annetaan olla eläin, on lemmikillä tykkäysten kalastelu harmitonta puuhaa.

Eläinvideoiden on harvoin tarkoitus kiusata eläintä, mutta epätietoisuus voi johtaa ylilyönteihin. Kun lemmikin käytöstä ei ymmärretä, tulkitaan poikkeava käytös täysin väärin. Mitäpä jos veisit seiniin törmäilevän koirasi eläinlääkäriin sen sijaan, että jaat videota siitä Facebookissasi.

Miksi eläinkuvat kiinnostavat? Milloin inhimillistäminen muuttuu harmittomasta ongelmalliseksi. Lue tutkiva uutinen täältä täältä.