Työharjoittelu voi olla hankala tilanne sekä harjoittelijalle että ohjaajalle. Varsinkin kokematon oppilas vaatii paljon hoitohenkilökunnan valvontaa ja resursseja. Toisaalta osaavammalle harjoittelijalle voi sysätä omiakin töitä.

Jo tarhassa opetellut käytöstavat eivät saisi kuitenkaan unohtua. Vaikka hoitoalan työyhteisöissä vaihtuvuus on suurta ja suhteet varsinkin harjoittelijoihin saattavat jäädä etäisiksi, toisen nimen muistaminen ei ole liikaa vaadittu. Varsinkin, jos sen voi tarkistaa nimikyltistä. Kunnioitus puolin ja toisin vie pitkälle työilmapiirin parantamisessa.

Vaikka hoitoalan opiskelijat suhtautuvat pääosin työharjoitteluu myönteisesti, on syytä kysyä, milloin yksittäiset huonot ohjaajat ja kokemukset muuttuvat isommaksi ongelmaksi. Ohjaajia pitäisi kouluttaa paremmin ja motivoida ohjaustyötä pienellä palkanlisällä.

Harjoittelussa opiskelija pääsee ensimmäistä kertaa kosketukseen oikean työelämän kanssa. Kokemus harjoittelusta joko vahvistaa käsitystä oikeasta alasta ja antaa lisää intoa jatkaa opintoja – tai päinvastoin. Väestön ikääntyessä ja hoitoalan merkityksen kasvaessa meillä ei ole varaa antaa väärää signaalia tuleville hoitoalan ammattilaisille.

Mitä mieltä opiskelijat ovat työharjoittelun ilmapiiristä? Lue tutkiva juttu täältä.