Uskonto merkitsee Sanna Salolle, 21, paljon muutakin kuin ristinmerkkejä, liturgioita ja ikoneita. Ortodoksisuus linkittyy Salon elämässä lähes kaikkeen: harrastuksiin, kaveripiiriin, matkusteluun ja jopa taloon, jossa hän asuu. Salon pikkuyksiö Helsingin keskustassa on nimittäin seurakunnan opiskelija-asunto, joita on koko rappu täynnä.

– Ortodoksisuus on minulle hyvin arkinen osa elämää. Käyn viikoittain nuorisokuoromme harjoituksissa, ja olen joka vuosi mukana ohjaamassa ainakin muutamaa seurakuntamme leiriä.

Kuoroharrastuksen ja leiriohjaajana toimimisen ohella Salo muun muassa järjestää muiden aktiivien kanssa kirkkokahveja. Ne ovat yksi keino kerätä rahaa seurakunnan nuorisotoimintaan, esimerkiksi matkoihin, joilla tavataan muiden maiden ortodokseja. Ortodoksinuoret ovat matkustaneet viime vuosina yhdessä Serbiaan ja Romaniaan sekä bussilla Puolaan.

Yhteisöllisyyttä ja lähimmäisenrakkautta

Ortodokseja on Suomen väestöstä vain 1,1 prosenttia. Monien heistä suku tulee Itä-Suomesta, mutta Salon tarina on toisenlainen. Ortodoksisuuden toi sukuun siitä kiinnostunut äidin äiti. Isoäidin mukana uskontoa vaihtoi koko Salon äidin perhe, ja näin myös Salo kastettiin jo vauvana ortodoksiksi. Yhteisöllisyys korostuu Suomessa vähälukuisten ortodoksien keskuudessa. Salon mukaan lähes kaikki tietävät toisensa, ja esimerkiksi leireillä tuntemattomienkin välillä vallitsee tietynlainen yhteys.

– On luonnollista halata, vaikka ei edes tietäisi toisen nimeä. Juhlimme isosti, ja jos joku pitää vaikkapa tupaantuliaiset, kaikki ortodoksikaverit kutsutaan. Olemme yhtä suurta perhettä.

Salo suhtautuu uskontoon käytännönläheisesti, mutta taustalla vaikuttaa myös henkilökohtainen usko. Yksityiskohdat uskostaan Salo pitää mieluiten omana tietonaan. Vähän hän haluaa kuitenkin paljastaa.

– Ortodoksisuuden perusajatus kulminoituu minulla lähimmäisenrakkauteen. Tärkeintä on, että olet hyvä ja kiltti ihminen.

Paastoamista ja bileitä

Pääsiäinen on ortodoksien tärkein juhla. Ennen sitä paastotaan neljäkymmentä päivää. Pääsiäisyöstä puolestaan alkaa samanpituinen juhlakausi, joka päättyy vasta helatorstaina. Pääsiäiskaudella ortodokseilla on jopa oma tervehdys: ”Kristus nousi kuolleista!”, johon vastataan ”Totisesti nousi”.

– Nykyään olen aina pääsiäisenä leirillä. Siellä mennään pääsiäisyönä puolilta öin kirkkoon, kuten muuallakin. Kirkko on aluksi täysin pimeä. Sitten papisto alkaa laulaa ja sytyttää tuohukset, ja pikku hiljaa valo leviää alttarilta koko kirkkoon.

Pääsiäisyön palveluksen jälkeen on juhlan aika. Pöytä on katettu pääsiäisherkuilla. Jotkut jatkavat juhlimista läpi yön, ja jotkut menevät muutamaksi tunniksi nukkumaan. Pääsiäismaanantaista alkaa niin kutsuttu kirkas viikko, joka on sekin juhlia täynnä.

– Silloin on oikeastaan joka päivä bileet jonkun luona, ja juhlimme yhdessä. Ortodoksipääsiäinen on niin kokonaisvaltainen juhla, että kaikkien pitäisi päästä kokemaan se joskus.

Sääntöjen soveltamista ja ennakkoluulojen torjumista

Salo on sitä mieltä, että jokainen saa uskoa omalla tavallaan. Vaikka Salo onkin aktiivisesti mukana seurakuntansa toiminnassa, hän ei allekirjoita kaikkia kirkon näkemyksiä.

– En muodosta mielipiteitäni ja arvojani sen mukaan, mitä kirkko sanoo. Itse asiassa olen joistakin kirkon virallisista näkemyksistä aivan eri mieltä. En ole silti mielestäni huono ortodoksi.

Sääntöjen mukaan ortodoksit paastoavat ennen liturgiaa eli ehtoollisjumalanpalvelusta siten, että aamulla ennen liturgiaa ei syödä tai juoda mitään. Pidempien paastojen pääperiaate puolestaan on jättää ruokavaliosta kaikki eläinperäinen pois. Tarkempien sääntöjen mukaan paaston aikana pitäisi luopua myös erilaisista öljyistä, viinistä ja ylipäätään kaikesta ylimääräisestä. Blinejä eli suolaisia ohukaisia syödään ennen pääsiäistä edeltävää suurta paastoa, koska se on kätevä tapa tyhjentää kaapit maidosta, kananmunasta, lihasta ja kalasta.

Salo kertoo valmistautuvansa liturgioihin paastoamalla oikeaoppisesti. Pidemmistä paastoista hän ei sen sijaan ole niin tarkka. Salo myöntää, ettei edes tiedä läheskään kaikkea pienemmistä ortodoksisista pyhistä ja niihin liittyvistä tavoista. Hänen tavoitteenaan on pikku hiljaa oppia ortodoksisuudesta lisää ja yrittää parhaansa tapojen noudattamisen suhteen.

– Ei meillä mielestäni ole sellaista joko teet näin tai olet huono -meininkiä.

Salo kertoo, että ei ole kohdannut juuri koskaan ortodoksisuuteen liittyviä ennakkoluuloja. Uskovaisista nuorista sen sijaan on paljonkin stereotypioita, mutta ne Salo kumoaa nopeasti räväkän luonteensa ansiosta.

– Ortodoksisuus on vain yksi osa minua. Se ei tarkoita sitä, että en koskaan kiroilisi tai että pitäisin joka sanaa Raamatusta totena.

Uskonnon asemasta ja hengellisestä vallankäytöstä keskustellaan keskiviikkona 21.11. Tampereen pääkirjasto Metsossa klo 18.00 alkaen. Keskustelijoina ovat näyttelijä Laura Malmivaara sekä tietokirjailija ja teologi Aila Ruoho. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Metso Talk on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen ja Tampereen pääkirjaston järjestämä keskustelutilaisuusarja.