Kelan tulisi luopua vanhainaikaisista käytännöistä ja hypätä mukaan moderniin maailmanmenoon.

Jo Kansaneläkelaitos nimenä luo kuvaa hierarkkisesta ja hitaasti rapistuvasta markka-ajasta. Kela on kuin pappani: 50-lukua innolla muisteleva jäärä, joka jurnuttaa maailman muuttumisesta ja antaa välillä rahaa.

Jotta mielikuvani 80-vuotiaasta Kelasta muuttuisi, kaipaan Kelalta uusiutumista. Onhan laitos toki oikeansuuntaisia askelia ottanutkin: KELA:sta tuli Kela, sähköistä asiointia on kehitetty ja sosiaaliseen mediaan on panostettu.

Esimerkki Kelan vanhoista käytännöistä on yhdenvertaisuus avoliittojen selvittämisessä. Tasa-arvoisuus ei toteudu, kun laitos selvittää vain osan yhdessä asuvien mahdollisista avoliitoista. Miksi samansukupuolisten mahdolliset avoliitot eivät ole lisäselvitysten kohteena?

Myös ruokakunta-käsite kaipaa kipeästi uudistamista. Nykyisellään avoparin yhteiset tulot estävät huonommin tienaavan edut, jolloin paremmin tienaavalle jää vastuu tulojen hankinnasta. Meininki on sitä 50-lukua, josta pappani nauttisi.

Ruokakunnan käsitteen muuttuminen edellyttää lainmuutosta. Tässä asiassa Kelan tulisi painottaa lainsäätäjille asian tärkeyttä, sillä lainmuutos ohjaisi vanhaa jäärää kohti yhdenvertaista nykyaikaa.

Yhdenvertaisuus ei toteudu Kelan selvityspyynnöissä. Lue tutkiva juttu tästä.