Tellervo Koiviston 90-vuotissyntymäpäivähaastattelu Helsingin Sanomissa valotti Koiviston roolia suomalaisen feminismin historiassa. Koiviston aatemaailma tuntuu vuonna 2018 ikään kuin diplomaattiselta feminismiltä, jossa ideologiaa toteutetaan hyödyntämällä annettua media-alustaa ja ottamalla tahdikkaasti kantaa keskustelemalla ja neuvottelemalla. Koivistolla on ollut todellisuudessa syvempi merkitys suomalaisen tasa-arvon rakentumisessa kuin moni tietää.

Feminismistä paljon kirjoittanut Eveliina Talvitie pohtii Koiviston poliittista radikalismia ajan muutoksen kautta. Radikaalisuuden käsite politiikassa voi näyttäytyä tänä päivänä hyvinkin erilaisena kuin aiemmin. Tellervo Koivistolla on kuitenkin hänen mukaansa aina ollut kyky ilmaista mielipiteensä vahvasti, mutta silti diplomaattisesti.

Voi kuitenkin pohtia, kuinka eri tavalla nykypäivänä suhtauduttaisiin 60-70 -lukujen vaihteen politiikkaan, jolloin Koivisto otti osaa ajallaan radikaalienkin asioiden ajamiseen keskittyneen Yhdistys 9:n toimintaan. Mikä oli radikaalia vuonna 1972, kun Tellervo Koivistosta tuli kansanedustaja, saattaa nyky-yhteiskunnassa näyttäytyä diplomaattisempana.

Aikojen muutoksesta kertoo myös #metoo-kampanja, jota Koivisto kiittelee Helsingin Sanomien artikkelissa. Artikkelissa hän kertoo myös omista seksuaalisen häirinnän kokemuksistaan. Poliittisessa maailmassa häirintää on ollut todella pitkään ja siitä on tullut osa niin suomalaista kuin muidenkin valtioiden politiikkaa. Tämä rakenteisiin pureutuminen on pitkälti hiljaisen hyväksynnän ja normalisoinnin seurausta. #metoo -liikkeen näkyvyys on pitkälti seurasta muutoksista normeihin, mihin Koivistokin omalla työllään on vaikuttanut.

Tellervo Koivisto pyrki toiminnallaan todella vaikuttamaan yhteiskunnan tilaan, kuten teki tasavallan presidentti Tarja Halonenkin. Koiviston diplomaattinen toiminta naisten oikeuksien ja tasa-arvon parissa vetosivat suureen yleisöön, joille ”feminismi” on ruma sana.

”Feministi” on sanana painava, ja sille on moni ihminen allerginen. Tellervo Koivistonkaan haastatteluissa ei usein tuota sanaa suorista sitaateista löydä. Nykypäivänä olemme alttiimpia kavahtamaan kaikkein äänekkäimpiä feministejä. Usein unohdetaan, että feminismi on todellisuudessa tasa-arvon tavoittelua, eikä naisten ylivallan hakemista. Käsitteen haltuunottaminen ei kuitenkaan aina tunnu omalta.

Tellervo Koiviston kaltaiset omasta elämästään ammentavat naiset ovat olleet isossa roolissa muuttuvien rakenteiden kokoamisessa. Muutokseen tarvitaan alusta, joka presidentin puolisoille annetaan automaattisesti mediassa. He voivat edesauttaa ajatusta siitä, että presidentin puoliso voi tehdä omaakin politiikkaa. Hyvä esimerkki tästä on ollut entinen Yhdysvaltojen ensimmäinen nainen Michelle Obama.

Edistyksellisten ja rohkeiden ihmisten kautta tasa-arvo on saavuttanut nykyisen paikkansa. Koivisto ohjaa nykyisellä diplomaattisella feminismillään siihen, ettei kaikkien tarvitse olla barrikadeille kiipeäviä aktivisteja edistääkseen tasa-arvoa. Toisaalta radikaalisuus ei ole Koivistollekaan täysin tuntematonta poliittisen uransa alkuajoilta. Oli kyseessä minkälainen feminismi tahansa, Tellervo Koiviston arvo vaikuttajana on selvä.

OIKAISU 10.12: Juttuun asiantuntijana haastatellun kommentti ja analyysin kirjoittajan tulkinta on erotettu toisistaan aiempaa selkeämmin.