Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääminen lisää pojilla rikollisuuden todennäköisyyttä huomattavasti, kertoo tuore tutkimus.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen, Etlan ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa vertailtiin nuoria, jotka olivat päässeet peruskoulun jälkeen tavoittelemaansa toisen asteen koulutusohjelmaan ja nuoria, jotka olivat jääneet juuri ja juuri koulun ulkopuolelle. Ilman koulupaikkaa jääneistä pojista 20 prosenttia syyllistyi myöhemmin johonkin rikokseen, kun kouluun päässeistä rikoksen teki kahdeksan prosenttia.

Synkeä tutkimustulos asettuu osaksi poikia koskevien huolten ketjua, joka alkaa jo ennen toiselle asteelle hakeutumista. Peruskoululaisten oppimistulokset eriytyvät yhä jyrkempiin ääripäihin, ja häntäpäässä on enemmän poikia kuin tyttöjä. Huomattavia eroja on esimerkiksi oppilaiden lukutaidossa.

Poikapudokkaiden kohtalo näyttää karulta: ikätovereiden taidot karkaavat kauas edelle, peruskoulusta ei jää riittävästi osaamista käteen ja jos toivottu jatkokoulutuspaikka menee ohi, rikokset kutsuvat. Tämä ei tietenkään koske kaikkia, mutta huomattavaa osaa entistä todennäköisemmin.

Toisen asteen koulutuksen ja rikollisuuden yhteyksiä selvittänyt tutkimusryhmä ehdottaa ratkaisuiksi opiskelupaikkojen lisäämistä haluttuihin toisen asteen koulutusohjelmiin sekä oppivelvollisuuden pidentämistä peruskoulun jälkeiseen aikaan. Siltoja toiselle asteelle kannattaa rakentaa jo siksi, että koulupaikka itsessään ehkäisee syrjäytymistä: kun on mielekästä tekemistä ja tulevaisuudennäkymiä, ei putoa niin helposti kelkasta.

Tutkimustulos pakottaa miettimään kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, miten pojat saataisiin pärjäämään peruskoulussa paremmin ja ohjattua sen jälkeen  toisen asteen koulutuksiin, ja toiseksi sitä, miten heidät saadaan luotsattua opintojen läpi valmistumiseen asti.

Toimenpiteitä kaikkien nuorten saamiseksi kouluihin on jo yritetty tehdä. Jokaiselle nuorelle työ- tai opiskelupaikan takaava Nuorisotakuu tuli voimaan vuonna 2013 ja kasvatti ammattioppilaitosten opiskelijamääriä. Samaan aikaan koulutusleikkaukset söivät opetustunteja ja pakottivat koulut vähentämään opettajia. Ammattikoululaiset alkoivat jäädä  yhä enemmän yksin. Alettiin puhua ammattikoulutuksen kriisistä. Opetushallituksen uusimman selvityksen mukaan entistä useammat ammattikouluopiskelijat eivät suorita tutkintoaan loppuun. Jos kehnosti pärjäävät pojat saadaankin toisen asteen kouluihin, onko siellä enää ketään opettamassa ja ohjaamassa heitä eteenpäin?

Koulutus on aina ollut suomalaisten ylpeys ja pienen kansan ainoa keino erottautua muista. On itsestään selvää, ettei sen rapauttamisesta ole mitään hyötyä.

Huolestuttavinta on kuitenkin se, että nyt nuorten tulevaisuuden näköalat alkavat karata kauas toisistaan jo ennen peruskoulun päättötodistuksen saamista. Heikoimpia tukemalla vältettäisiin monta surullista tarinaa, säästettäisiin veronmaksajien rahoja ja suojeltaisiin yhteiskuntaa rikoksilta.