Tänä keväänä taas useat opiskelijat kohtaavat pelkäämänsä virkamiesruotsin. Monet harmittelevat, että aiemmista ruotsin opinnoista ei jäänyt käteen muuta kuin “Jag heter” ja yksittäinen lause, joka on painunut muistiin vain typeryytensä takia. Kaikista muista opiskelluista aineista palautuu mieleen jotain, mutta ruotsi on kuin musta aukko.

Olen kuitenkin varma, että kaikki ruotsia lukeneet osaavat kieltä huomattavasti luulemaansa paremmin. Ongelma tulee siitä, että kielen taitaminen vaatii eri tavalla kattavaa tiedonhallintaa kuin muiden aineiden. Tätä ei usein tajuta ottaa huomioon kielten vaikeutta miettiessä.

Kielet ovat oikea yksityiskohtien meri. Niitä on vaikea hahmottaa samalla tavalla kuin esimerkiksi historiaa, jossa asiat voi nähdä jatkumoina ja yksittäiset tapahtumat kiinnittää eri vuosisatoihin. Kieli puolestaan koostuu valtavasta määrästä sanoja sekä kieliopista, jonka säännöt eivät välttämättä tunnu kaikista loogisilta.

Kieltä myös käytetään useimmiten vuorovaikutuksessa, jolloin eteen voi tulla melkein mikä tahansa tilanne. Yhdenkin sanan väärinymmärtäminen voi muuttaa viestin aivan toisenlaiseksi. Puhuessa kieli pitää lisäksi hallita melko hyvin, sillä reagointiaika toisen sanomaan on lyhyt. Lukiessa kieli saa sentään palautua mieleen lempeämmällä tahdilla.

Unohtuneen kielen uudelleenopettelu voi tuntua pahimmillaan jopa nöyryyttävältä. On aivan erilaista muistella ruotsiksi arkista fraasia kuten “Haluaisin yhden muovikassin?” kuin yksittäistä fysiikan kaavaa. Molemmissa voi olla sama määrä vaikeita yksityiskohtia, mutta omalla kielellä helpon lauseen unohtaminen nolottaa enemmän. Tämän takia englannin lisäksi muita vieraita kieliä hallitsevia ei aina osata arvostaa tarpeeksi.

Kielten toistellaan olevan helppoja, kun niitä alkaa vaan käyttää. Olisi kuitenkin paikallaan myöntää, että niiden oppiminen vaatii opiskelijalta oikeasti paljon. Siksi ei myöskään haittaa, jos pyytääkin Ruotsissa muovikassin sijasta muovipassin.