Maahan pudonneet omenat ja kostea nurmi luovat raikkaan tuoksun viilenevässä syyskuun illassa, kun pohjoishelsinkiläinen Tuomo Rämö istahtaa kotipihansa terassille. Tytär on juuri haettu tanssiharjoituksista ja Rämön työpäivä Teatteri Jurkan taiteellisena johtajana on päättynyt. Viikonloppu on alkamassa. Samaan aikaan toisaalla perjantai-iltaansa viettää kaksi Rämön muuta biologista lasta omien vanhempiensa kanssa.
Idea sperman luovuttamisesta lähti alun perin liikkeelle Rämön puolison ja tämän ystäväpariskunnan keskusteltua. Pariskunnalle oli tärkeää, että lasten biologinen isä olisi tuttu, jotta esimerkiksi perinnölliset sairaudet olisi helpompi selvittää. Osapuolet keskustelivat keskenään, mutta ensisijaisen tärkeää Rämölle oli oman puolison mielipide. Jollain tavalla hän kokee hedelmöityshoitojen yhdistäneen heitä.
– Ajattelen, että kaikki yhteiset päätökset lujittavat parisuhdetta. Kun teemme päätöksen, jolla on konkreettisia seurauksia, elämme arvojemme mukaisesti, Rämö pohtii.
Biologinen isyyteni ei ole salaisuus, mutta en millään tavalla puutu lasten kasvattamiseen.
Tuomo Rämö
Suostuminen oli Rämölle melko itsestäänselvyys, mutta hän halusi kuitenkin harkinta-aikaa, jotta päätös olisi mahdollisimman pitkälle mietitty. Itse hedelmöityshoidoista Rämö ei ollut epävarma, sillä etukäteen pariskunnat määrittivät pelisäännöt tarkasti.
– Biologinen isyyteni ei ole salaisuus, mutta en millään tavalla puutu lasten kasvattamiseen, hän selventää.
Kaikki Rämön ystävät suhtautuivat päätökseen positiivisesti. Osa vanhemmista sukulaisista varoitteli riidoista ja ongelmista. Varoittelut osoittautuivat turhiksi, koska Rämön mukaan ongelmia ei koskaan syntynyt.
Vanhemmuus ei ole pelkkää biologiaa
Perheet ovat paljon tekemisissä keskenään. Lasten suhde toisiinsa on verrattavissa serkusten tai kaverusten suhteeseen. Heille on kerrottu hedelmöityhoidoista avoimesti, mutta asiasta ei ole tehty suurta numeroa.
– Voi olla, että kun ikää tulee lisää, asiasta puhutaan vielä tarkemmin, Rämö pohtii.
Rämölle vanhemmuus ei ole sidoksissa biologiaan. Hän kokee merkityksellisemmäksi sen, kuka lapsen arjesta on vastuussa, sillä biologiset siteet eivät kuitenkaan ole samalla tavalla näkyviä.
Hedelmöityshoitojen tasapuolisuus on viime aikoina herättänyt keskustelua, sillä julkisella puolella naispareille tai itsellisille naisille ei ole myönnetty hoitoja. Jatkossa oikeutta hoitoihin laajennetaan. Rämöstä hedelmöityshoitojen rajaaminen vain heteropareille tuntuu järjettömältä.
Ylipäätään arki on Rämölle mieluisaa, eikä hän koe suuria vaikeuksia työn ja perheen yhdistämisessä. Rämöstä on hienoa, kun arjessa voi olla avuksi perheenjäsenille.
Tällä hetkellä Rämön arki on kiireistä, sillä ensi viikolla koittaa Dostojevskin Riivaajat-teoksen ensi-ilta. Rämö huomaa, että yksi kohtauksista käsittelee juuri vanhemmuuden kysymystä. Kohtauksessa vastasyntyneen lapsen luona eräs henkilöhahmo käsittää, ettei lapsen biologisella isällä ole väliä, kunhan tätä suojellaan.
– Dostojevskin ajatus on, että asiat olisivat paljon paremmin, jos koko maailmaan suhtautuisi samanlaisella rakkaudella kuin tuota vastasyntynyttä kohtaan.