Kun Nina Backman puhuu, hän katsoo silmiin miltei häiritsevän kiinteästi. Backman on saapunut Saksasta Suomeen projektiaan varten ja lainannut haastatteluun äidiltään ”tätimäiset” korkokengät, jotka ovat hiertäneet hänen jalkansa verille.

Backman on asunut poissa Suomesta jo parikymmentä vuotta. Vuosituhannen vaihteessa hän lähti Englantiin opiskelemaan ja rakastui saksalaiseen mieheen. Kymmenen Englannissa vietetyn vuoden jälkeen hän muutti miehen perässä kaupunkiin, jonne kaikki taiteilijat lähtevät: Berliiniin. Sinne hän on jäänyt, mutta ei alkuperäisestä syystä.

– Siis minähän olen eronnut nykyään.

Eron jälkeen hän tahtoi tehdä jotain itseään suurempaa, josta on hyötyä muillekin. Hänen mielestään ajassamme tulee valita, tekeekö jotain merkityksellistä.

Syntyi ajatus The Silence Projectista, hiljaisuudesta ja jokamiehenoikeuksista inspiroituneesta hankkeesta. Backman keksi sen voivan lisätä hiljaisuutta ja tilaa istuttamalla metsää.

– Elokuussa päätettiin tehdä jotain. Se oli sitä aikaa, kun kaikki metsät ympäri maailmaa paloivat.

Päätettiin jakaa taimia Helsingin keskustassa. Backman uskoo, että Suomeen mahtuisi miljoonia puita lisää. Niitä voitaisiin istuttaa nurmikoille tai pilaantuneille maastoalueille sähköjohtojen alla.

Torstaina 19. syyskuuta projektin ensimmäiset 3000 koivun-, kuusen- ja männyntainta annetaan maailmalle Kiasman edessä. Loput miljoonasta on tarkoitus jakaa seuraavan viiden vuoden aikana. Backman toivoo puunistuttamispäivää ja suomalaista kulttuuria, johon istuttaminen kuuluisi luonnostaan. Projektia voisi myös monistaa kansainvälisesti.

Puita toisillemme

Backman puhuu selkeästi, rauhallisesti ja pitkästi. Avohakkuista kysyttäessä napakka vastaus tulee saman tien: hän on niitä vastaan. Kaikkea ei voi olla hyvä repiä irti.

Backman ei usko vanhan metsän kasvavan samanlaiseksi hakkuiden jälkeen. Aiheesta puhuttaessa pelkkä vastailu ei tyydytä, vaan taiteilija haastaa myös toimittajaa.

– No kai sinulla nyt joku mielipide on.

Backmanin mielestä luonto ja metsä ovat keskeinen osa suomalaisten elämää. Hän viihtyy itsekin metsässä, mutta lisää naurahtaen nauttivansa kaupungeistakin.

Taiteilija puhuu lämpimästi sateesta, joka kasteli hänet edellisenä päivänä. Myrskysäässä tarpominen ja suomalainen ääri-ilmasto suhteuttavat asioita. Hän toteaa luonnon muistuttavan jatkuvasti ihmisen pienuudesta. Se saa asiat oikeanlaiseen järjestykseen.

Pienen ihmisen täytyy nyt toimia, koska luonto on kriisissä. Siksi Miljoonan puun talkoot on Backmanille niin tärkeä projekti. Hän haluaa tehdä jotain sellaista, mihin vilpittömästi uskoo.

– Mielestäni meidän pitäisi mieluummin antaa puita toisillemme kuin mitään tavaraa. Kokemuksia, puita ja taidetta. Minusta siinä on järkeä.